sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Projektit senkun pienenee

Ovikoriste on ruksattu työlistalta, oikein minituunauksella se muuttui jouluisemmaksi.

Muuten työlista vain paisuu, yhden kohdan kun saan pois niin enkös keksi vähintään kolme uutta tehtävää tilalle.  Vaikka ei ole pihatöitäkään, ei edes lumitöitä näköpiirissä, niin kaikkea muuta puuhaa riittää. Huomisen hauskin tehtävä on käydä hankkimassa joulukukkia:)

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Tontut malttamattomina

Tontut odottavat jo malttamattomina, että joulu tulee lähemmäksi ja he pääsevät töihin, siis koristamaan portinpieltä.  Tai minä kai olen se malttamaton, kaikkea hassua pientä ja jouluista tekee mieli kokeilla.  Iloinen tonttuperhe on peräisin naapurin tonttuverstaasta, itämaan tietäjää muistuttava hujoppi on omaa puuhailua vuosien takaa.






Hain metsästä viime päivien tuulten pudottamia oksia ja tein niistä seuralaisen orvonnäköselle vuorimäntyistutukselle. Enpä tiedä paraniko ilme tuosta (ei ihan näytä sille kuin pinterestissä), mutta ajattelin, että tontut sopisivat myöhemmin tähän seuraan.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Pimeää on

sekä sisällä että ulkona. Valot on pitänyt olla päällä koko päivän, että sisällä näkee edes kulkea. Onhan se tunnelmallista, kun kynttilöitä voi polttaa päivälläkin. Nämä kuvat on tosin otettu illalla.














Kynttilälyhty villapaidassa, hygge?

lauantai 5. marraskuuta 2016

Huono ennuste?


Olen seurannut ruusuherukkaa syksyisin, ja ei se vaan opi, ei niin minkäänlaista merkkiä talveen valmistautumisesta vaan lehdet ovat kesäisen vihreitä.  Talvi onkin sitten vioittanut huonosti valmistautunutta pensasta. Viime talvi kuivatti kaikki oksat mutta juuresta kasvoi uudet versot.












Nyt näyttää huolestuttavalta myös viime kesän hankinnan, peruukkipensaan, kannalta.











Japaninhappomarjan lehtiin ehti sentään tulla pikkuisen oranssia syysväriä.

Neidonruusussakin on lehdet tallella. Sekin on näitä talvenarkoja ykkösvyöhykkeen kasveja. Voiko näistä merkeistä ennustaa talvenkestoa? Ja pitäisikö ottaa opiksi ja lopettaa aroiksi tiedettyjen kasvien kokeileminen?








 

Vasta lumi ja pakkanen lopettivat keltasauramon kukinnan. Ruusussakin oli vielä nuppu, pensashanhikki ja punarohtoluppio kukkivat myös lumentuloon asti. Ja kesäkukat: petuniat ja siniviuhko eivät seinän vieressä välittäneet pikkupakkasesta.

Mutta mukavaa, kun lumi jäi maahan ja marraskuu alkoi valoisasti!



PS Nyt harmittaa!  Varmistin äsken googlaamalla siniviuhkan oikean nimen ja törmäsin tietoihin, että siniviuhkaa olisi voinut koittaa talvettaa samalla lailla kuin pelargonioita:(






maanantai 24. lokakuuta 2016

Vähän lisää syystunnelmia

Syysvärit ovat olleet niin upeita tänä vuonna, että tekee mieli laittaa vielä muutama syystunnelmakuva talteen. Vaahterakuva on tosin jo ainakin viikon takaa.  Nyt lehdet ovat pudonneet ja ne ovat jo kompostoitumassakin. Mutta muutamana päivänä kotiin tullessa vastassa oli piristävä näkymä.
















Pilvisessä harmaudessa syysvärit eivät hirveästi loista, mutta vieläkin niitä on. Loistoangervo on tavallista kellertävämpi, yleensä lehtien syysväri on ollut kirkkaan vaaleanpunainen. Alppikärhön siemenpallerot säilyvät koristeina pitkään.

Pihatöihin kuului vesitynnyrin tyhjennys. Vein samalla suurimman osan työkaluista varastoon, sillä tuskin tarvitsen niitä enää ennen kevättä. Joitain istuksia tosin ehtisi vielä tekemään.













Muratissakin on syysväri. Joinain leutoina talvina maahan juurtuneet muratinoksat ovat talvehtineet, mutta muuten ruukussa kasvava muratti viettää talven viileähköllä kuistilla.



















Päivölästä hankkimani punainen asteri ehti kukkimaan:) Ostin myös valkoisen asterin, mutta ei näytä siltä, että sen nuput avautuisivat tänä syksynä.







Mantsuriankärhö yllätti. Se on kitunut ainakin viisi vuotta kukkimatta. Joka vuosi tulee yksi tai kaksi versoa, jotka ovat kasvaneet noin puolimetriseksi. Mutta viime viikolla huomasin nuput!

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Syyspihalla

Aurinko ja ruska innostivat kiertämään pihaa kameran kanssa. Syysvärit on sitten upeita tänä vuonna.

Vaahteran syysvärit
Vaahtera kellastuu latvasta alkaen.  Koivuissa ei sen sijaan ole tavallista keltaista syysväriä, ruskeita ovat. Osa koivuista on jo ehtinyt  tiputtaakin lehtensä.







 


Koivujen alla koivuangervo on hätkähdyttävän punainen, ruusuangervon syysväritys on vähän tummempi ja oranssin vivahtava.
Koivuangervon syyspuna
Ruusuangervon syysväritys

VilliviiniVilliviini on saanut joka vuosi takuuvarmasti vaaleanpunaisen syysvärin.  Ruukussa kasvava köynnös kärsi viime talvesta ja on edelleen aika harva.  Marjojakin se on tehnyt, mutta ne ovat vielä vihreitä ja raakoja.






Kiiltotuhkapensas syksyllä
Kolmannen aitapensaan, kiiltotuhkapensaan, marjat sen sijaan ovat kypsiä.  Linnuilla on nyt paljon syömistä, mutta tuhkapensaan marjat tulevat maistumaan niille  syksyn aikana.





















Kasvimaa on villiintynyt. Jätin osan keltasauramon taimista kitkemättä ja ne kukkivat nyt. Palavarakkaus on siementänyt kasvimaan laidalle ja sekin innostui kukkimaan uudestaan.




Perennoihinkin tulee ruskaa, kuvassa kultahelokki ja saksankurjenmiekka. Kurjenpolviin tule myös kivoja oranssin-vaaleanpunaisenkirjavia sävyjä.















Jotain kukkivaakin.  Piha on muutenkin puolivarjoinen ja syksyllä aurinko on niin matalalla, että syyskukkia on vähän.  Varjoisuus vaikuttaa myös syysväreihin. Esimerkiksi perhoangervolla ja höyhenpensaalla pitäsi olla hyvä syysväritys, mutta vaikka kasvit näyttävät muuten viihtyvän hyvin nykyisillä kasvipaikoilla, niin syysväriä niihin ei ole tullut.

















lauantai 10. syyskuuta 2016

Vaihteeksi taidetta ja kulttuuria

Viikko sitten Nurmijärvellä oli kulttuuriviikonloppu. Ensin perjantaina oli kirjastossa oikein hyvätunnelmainen taiteiden yö ja viikonloppuna Taidekiepissä paikalliset taiteilijat pitivät pajansa auki vieraille. Taiteiden yössä kävin kuuntelemassa Kirsi Mannista, Kati Outista & Claes Anderssonia, Taidekiepissä ehdin sunnuntaina tutustumaan yhteen kohteeseen, Pirunpajaan Klaukkalassa. 

Yllättäen Pirunpajasta löytyikin kukkia:













































Pirullinen sunnuntai päättyi selän venähtämiseen istutustöissä. Viikko onkin mennyt kierrellessä hyväryhtisenä pihalla, kovasti olisi lehtiä ja omenoita tuolla alhaalla...

Taideviikko jatkui eilen Helsingin keskustassa. Kun keskustaan oli pakko mennä asioille, niin kävin samalla Taidehallissa Niki de Saint Phallen näyttelyssä (kuva) sekä Kiasmassa. Museokortti on sitten hyvä keksintö;)

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Mustilan taimipäivä

Lauantai meni kasvihörhöilyssä Mustilassa ja sen jälkeen vaikutelmia on pitänyt sulatella pitkään.  Kävin Kari Junnolan saniaiskierroksella (kuvassa esittelyssä kruunusaniainen, on komea) ja kuuntelin Osmo Jussilan ideoita pihan venyttämiseen (mm. hidaskasvuisten havujen ja rhodojen käyttö, ojaankin voi istuttaa rhodoja ja leukotti kannattaa hankkia!). Aika vaikea oli suurissa ryhmissä kuulla esityksiä, joten loppupäivä meni omalla vaelluksella arboretumissa sekä taimipöytien ympärillä.






 


Huomasin taas selvästi, että en ole yhtään keräilijäluonne. Mustilassa oli tarjolla vaikka mitä mielenkiintoista, mutta sitä tunnetta ei tullut, että joku kasvi olisi saatava omalle pihalle. Enemmän katselin, mitä kaikkea on tarjolla ja mietin, mihin tai minkä kanssa kasvit sopisivat. No, jos olisi paljon tilaa, niin onhan paljon etenkin puita ja pensaita, joiden kasvatusta olisi kiva kokeilla. 

Kuvassa metsänpohjan mallia, omalla pihalla kanandanruohokanukka on tykännyt sateisesta kesästä, mutta ei se silti ole kukkinut. Alaskankleitoniaa oli arboretumissa joka puolella (paitsi tässä kuvassa;)  Ostin alaskankleitonian viime kesänä Mustilan taimitarhalta. Se talvehti hyvin ja kukki pitkään, joten saa nähdä, tuleeko siementaimia.
Pirunnuijan (Oplopanax horridus) punaiset marjat erottuivat arboretumin vihreydestä. Hauska, näyttävä kasvi ja hauska nimi. Olisi mukava suunnitella istutusalue, jossa olisi käytetty pirunnuijaa. Leikin kotimatkalla mielessäni 'horridus' teemalla.







Omat minikokoiset hankinnat on jo istutettu: kirjavalehtinen kohokki kivikkopenkkiin talven tuhoaman valkomaksaruohon tilalle sekä japaninhappomarja 'Admiration', jonka ostin iloisen värin takia.













Ajattelin, että happomarja sopisi väriltään helmiorapihlajan vaaleisiin lehtiin, kun orapihlajan alla oli vielä tilaakin. Sehän sopi myös tuoksukurjenpolven lehtien väriin. 



maanantai 22. elokuuta 2016

Perinteistä puutarhurointia


Peruukkipensas istutettuna
Eli, poistin eilen hyvin viihtyvät kasvit ja istutin tilalle pensaan, joka ehkä saattaa selvitä talven yli.  Olen soimannut tästä itseäni eilisestä lähtien ja nähnyt siitä painajaisiakin...  Aivan järjetöntä toimintaa!

Sorruin ostamaan peruukkipensaan syysalennusmyynnistä.  Peruukkipensaan kokeilu on ollut mielessä, mutta se piti istuttaa kuolleen neidonruusun paikalle. Neidonruusu ei lopulta, onneksi, hävinnytkään, vaan pukkaa uusia versoja.









Paikan hakua peruukkipensaan taimelle
Seuraavaksi suunnittelin peruukkipensasta rohtosuopayrtin ja jakamista vaativien päivänliljojen tilalle ja siihen paikkaan sen sitten ostinkin.  Pihakierros ja pensaan mallailu paikalleen saivat minut muuttamaan mieleni ja sopivin paikka löytyi japaninmagnolian vieressä. Siitä pensas näkyy mukavasti työhuoneen ikkunaan. Punaiset lehdet näyttävät pirteiltä kun aurinko paistaa niiden takaa.  Teoriassa näin, saa nähdä onko paikka tarpeeksi suojainen. 

Sekin vaihtoehto on olemassa, että pensas viihtyy ja kasvaa omaan kokoonsa n. 3-metriseksi. Sitten olisi hävitettävä jo muitakin kasveja kuin vuorikaunokit.



 

Parvekeruusu selvisi talvesta
Pensaan vieressä on toinenkin punalehtinen kasvi, purppurakeijunkukka. Vuorikaunokkien poiston myötä se sai lisätilaa, samoin kuin loistosalvia ja hopeamaruna.  Penkin reunassa kukkii viimekesäinen parvekeruusu. Tummanpunaiset kukat sopivat hienosti pensaan ja keijunkukan tummiin lehtiin.


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Syyslannoituksen aika

Japaninpihlajan taimi
Sade taukosi juuri sen verran että ehdin levittää syyslannoitteen. Marjat on kerätty, joten marjapensaat saivat pk-lannoitetta. Aitapensaat lannoitin myös, sillä viime talvi oli niille niin rankka, että lisäravinteiden avulla ne toivottavasti saavat voimia ensi talven varalle.

Joka vuosi en ole lannoittanut, mutta jos olen, niin sitten elokuun alkupuolella.  Aavistuksen myöhässä siis tänä vuonna, mutta ainakin sade liuottaa lannoitteen kasvien käyttöön nopeasti.

Pieni japaninpihlaja on vaihtanut syysväreihin. Muuten on vielä vihreää, siis kesä;)

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Luonnonkasvit pihassa, osa 3: ahdekaunokki

Perhoskasviksi pihoille suositeltu ahdekaunokki tuntuu houkuttelevan enemmän kimalaisia kuin perhosia, mutta hyvä niinkin. 

Tämän taimen olen nyhtänyt tienvarresta, koiranulkoilutuslenkillä, vähän salakähmäisesti, eihän kukaan vain huomaa... Tienvarret on täynnä kaunokkia, mutta kesästä riippuu, pääsevätkö kukkimaan. Tänä vuonna pientareet leikattiin heinäkuussa, joten nyt ei tienvarressa kukkia näy.


Ahdekaunokki on ollut kestävä kasvi, alimmainen kuva on vuodelta 2011.  Kasvi on vain vahvistunut ja kukkavarsia tulee kesä kesältä enemmän, mutta se ei ole levinnyt mihinkään. Pelkäsin, että siementaimista tulee samanlainen riesa kuin vuorikaunokin taimista, mutta yhtään taimea en ole löytänyt kukkapenkeistä. Koivujen alle olen levittänyt siemeniä tarkoituksella ja siellä on tänä kesänä pari uutta kukkavartta.


Ahdekaunokki näkyy kuvassa taustalla, etualalla on vaaleanpunaista kärsämöä sekä väriminttuja. Yhdistelmä on ollut minusta aika hauska, kun pienelle alalle mahtuu monta lajia. Yhdistelmä  näyttää vaihtelevalle mutta ei levottomalle.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Sateen kestäneet

Kaksi avointa puutarhaa ja n. 80 kilometriä autoilua takana, olen ihan poikki. Oli mukava palata lepäämään omalle pihalle.  Tarkoitus oli tehdä postaus elokuun räjähtäneestä ilmeestä, mutta enpä haluakaan, niin rentouttavalle ja hyvälle oma ruppana piha tuntuu juuri nyt;)
Laitan tähän sen sijaan kuvia niistä kasveista, jotka ovat kestäneet sadekuurot retkahtamatta.


Ensimmäisenä on kukinnan vasta aloittanut kaunopunahattu ja vierailija sitruunaperhonen.  Kaunopunahattu olisi niin hyvä, tanakka, näyttävä perhos- ja pörriäiskasvi, mutta talvenkestävyys on heikohko. Viime talvi vei puolet taimista, kaksi on sentään jäljellä.












Hyönteisystävällinen on myös väriminttu. Ja punahattua kestävämpi, vaikka sekin näyttää kärsineen viime talvesta. Menin jakamaan taimet toissa syksynä ja ne eivät tainneet kunnolla ehtiä asettumaan uudelle paikalle ennen vaikeaa talvea. 












Yksinkertainen suopayrtti kukkii vielä. Siinä on yhtä hyvä tuoksu kuin kerrotussa suopayritissäkin. Vähän vaatimattomamman näköinen, vähintään yhtä kova leviämään, mutta kestää paremmin pysyssä kuin kerrottu.













Kuunlilja ei ole pihalla kukkien takia, mutta aika hieno senkin kukka on lähietäisyydeltä.















Kultapallo on vielä pystyssä, mutta tilanne muuttuu, kunhan useampi kukka ehtii aueta.  Tukiaita on kehitteillä, mutta sitä varten on ehdittävä käymään rautakaupassa.


torstai 4. elokuuta 2016

Luonnonkasvit pihassa, osa 2: pietaryrtti

Pietaryrtin kukinnasta tulee pihalle kesämökin lomatunnelmaa ja mieleen lapsuusmuistoja, nappikukaksi tätä ennen kutsuttiin.

Pietaryrtin taimia en ole kaivanut tienvarresta niin kuin muutamaa muuta luonnonkasvia, vaan tämä on tullut pihalle salamatkustajana viljelypalstalta siirrettyjen karviaisten mukana. Marjapensaista saan kitkeä varsia monen vuoden jälkeen vieläkin, mutta kuvan aurinkoiseen paikkaan olen siirtänyt kasvin tarkoituksella.

Olen kokeillut koivun alla aika monta kasvia, en edes muista kaikkia, mutta ainakin jalokallionen, syyshohdekukka, mantsurian- ja lumikärhö ovat menehtyneet. Pietaryrtti viihtyy. Se onkin kuivan ja niukkaravinteisen maan kasvi.
Pietaryrtti on ehdottomasti ötökkäkasvi, kuvatessakin kukinnoissa pyöri pieniä kärpäsiä. Toisaalta sen pitäisi torjua kirvoja. Lähellä kasvaa kirvamagneetti neidonruusu, joten toivon, että tieto pitää paikkansa.








Kuvat ovat auringoisemmalta päivältä. Sateen lamouttamat versot on sittemmin pitänyt sitoa löyhäksi nipuksi ja tukea takana näkyvään köynnöskehikkoon. Tukemistarve onkin kasvin huono puoli. Mutta yllättävä hyvä puoli on on ollut se, että näyttäväksi kasviksi sen kapeat versot vievät vähän tilaa maan pinnasta. Koska yritän saada luotua kerroksellista pihaa, niin viereen ja allehan mahtuu enemmän muita kasveja.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Jos muuta ei ehdi

niin kannattaa kitkeä edes se näkyvin paikka, on se sitten portinpieli tai kohta, missä seuraavaksi alkaa kukkia.  Eli noudatin vaihteeksi tätä hyvää neuvoa ja siivosin terassin rapunpielen.  Muuta en pihalla sitten ole ehtinytkään tekemään, paitsi kastella on pitänyt.

Nurmikolle on ilmestynyt sekä tuoksuorvokki että päivänkakkara, enkä tietenkään ole voinut leikata nurmikkoa ennen kuin ne ovat kukkineet. Rapunpieli on siis ollut aika rehevä. Toisaalta maa on pysynyt paremmin kosteana, pensashanhikit kukkivat ja rauniokilkka ja varjorikko sen alla  ovat muhkeita kun pitkä ruoho on suojannut maata.






Kukkia säästävä rakaisu syntyi lopulta helposti. Tein reunan sekalaisesta valikoimasta pyöreitä kiviä. En erityisemmin pidä kivireunuksista, mutta kun kivet täällä kumminkin on, niin käytin ne sitten tähän. Tärkeää on, että nurmikko ei kasva kivissä kiinni, muuten tulee vain hirveästi kitkentätyötä. Eli multareunusta on oltava sen verran, että ruohonleikkurin pyörä mahtuu kulkemaan. Nurmikko on siis kantattava pari kertaa kesässä.

Pikkuistutusalue laajeni sen verran, että tuoksuorvokit jäivät reunuksen sisäpuolelle. Kitkin nurmikon pois korsi kerrallaan;) Päivänkakkarat kasvavat hankalammassa paikassa, mutta jätin niille tilaa kivireunuksessa. Päivänkakkara ei kuitenkaan ole kovin monivuotinen, joten kun se vaihtaa paikkaa, niin kivet voi järjestellä uudelleen.





Tämmöistä tuli. Pensashanhikki ja kivet sopivat yhteen, eikö?  Tuo varjon muodostuminen sileän kiven pinnalle oli mukava yllätys.  Työmääräähän tämä ratkaisu ei lähitulevaisuudessa helpota yhtään.

Istutukset uusina, 8-10 vuotta sitten.  Patjarikot ovat hävineet, mehitähti kasvaa toisessa paikassa, seittimehitähti on jäljellä.  Tässä kasvavat myös kevään ensimmäiset krookukset.