Kevätseurantaa blogien avulla

Kevään lähestymistä on ollut mukava seurata muiden blogeista. Erityisesti olen käynyt lukemassa Ib-kasvuvyöhykkeen blogeja: ei voi olla totta, Espoossa kukkivat jo lumikellot, ja Kirkkonummella krookukset ja täällä II-vyöhykkeellä, vaikka ollaan aika lähellä, on piha hangen peitossa! Sitten tuli jo lumikellokuvia Tampereen seudulta, ja aina vaan katselen omasta ikkunasta lunta ja jäätä.  Silloin harmitti ja tuntui että kevät taisi loikata II-vyöhykkeen yli.

Tuli kevät tännekin pääsiäisenä. Ihan yhtäkkiä omassakin pihassa on lumikellotupsu ja krookuksen nuppuja on näkyvissä. Penkeistä ilmaantuu piikkejä ja pensaiden silmut paisuvat melkein silmissä. On luntakin vielä vähän.  Mutta 1-2 viikkoa jäljessä ollaan.  Viljelypalstani oli I-vyöhykkeellä, joten ihan käytännössäkin olen aikaisempina vuosina huomannut tuon 1-2 viikon eron vyöhykkeiden välillä kevään ja kesän tulossa.

Nyt seurailen, miten kevättyöt muilla etenevät etelästä alkaen, tarmokkaita ihmisiä nämä blogien kirjoittajat. Haravoin eilen hiekka-alueita, mutta muuten yritän pysyä poissa pihalta. Märkä savinen nurmikko tiivistyy sillä kävellessä. Kuivat perennanvarret näyttävät aivan hirveille (en laita niistä kuvaa), mutta vielä saavat olla suojaamassa kasvinalkuja jonkun aikaa.  

Huomasin, että joillain pihoilla oli jo poistettu varjostusverkkoja havuilta (naapurustossa, ei blogeissa;). On se vähän liian aikaista, kun maa on vielä jäässä. Omat kartiovalkokuuset saavat pitää suojahuppunsa. Kuvassa kartiovalkokuusimummoja, olisi kannattanut suojata myös edessä näkyvä ikivihreä kääpiösorvarinpensas.

Luopumisen haikeutta

Keväällä näyttää vielä hyvältä, maa käännetty

Ei sen vakavampaa kuin että irtisanoin viljelypalstani. Palsta on ollut minulla ainakin 15 vuotta, joten haikealta tuntuu.

Paikka on nykyisin yksinkertaisesti liian kaukana, matkaa yhteen suuntaan on melkein 20 km. Kevät ja alkukesä ovat myös töiden kannalta kiireisimpiä, joten en millään ehdi käymään siellä niin paljon kuin pitäisi. Muutama tunti maan kääntöä tai kitkemistä palstalla saa aikaan todella hyvän olon, mutta muun ajan onkin sitten "palstalla pitäisi käydä" -stressi.

Mutta sitten kesä jolloin palstalla ei ehdi käymään:(

Kun sain palstan, se oli jyrsitty ja jäänyt villiintymään yhdeksi kesäksi. Eli kaivoin maasta tolkuttomasti juolavehnän juuria. Muistan, että yhden neliön raivaamiseen meni noin tunti ja sieltä nousi noin kolme ämpärillistä juolavehnänjuuria.

Alkuaikoina minulla ei ollut omaa pihaa, joten istutin palstalle mm. marjapensaita ja siitä tuli myös perennavarasto. Pensaat ja perennat siirtyivät myöhemmin omalle pihalle. Raparperin siirto oli muuten hirveä urakka, juuret olivat käsivarren paksuisia. Enää sieltä ei tarvitse hakea pois muuta kuin kompostikehikko.

Palsta on savea, sipulit kasvoivat siellä hyvin, yleensä myös perunat. Porkkanat, palsternakat, punajuuret olivat välillä ongelma kun savi kovettui niin, ettei niitä saanut nostettua maasta kuin lapiolla. Kitkeminen ja harventaminen oli hankalaa, vaikka yleensä peitinkin kylvörivit pehmeämmällä kaupan pussimullalla. Juolavehnä melkein hävisi viljelyn aikana, mutta lähes kaikkia muita peltorikkaruohoja siellä kasvoi. Peltovalvatti oli ärsyttävin. Mutta sainpa paljon lajeja kuvattua digiherbaarioon (kuvassa peltopähkämö).

Palstalla kävi välillä vieraita. Jänis jyrsi naatteja nätisti rivin päästä aloittaen ja jatkoi seuraavana yönä riviä eteenpäin. Fasaanit pitivät perunoista. Kerran hirvet olivat oikaisseet palstan läpi. Myyrät kiskoivat sipuleita maan alle käytäviinsä, pinnalla näkyivät vain naatinpäät. Kärppä oli sosiaalinen,  se tykkäsi katsella työn tekoa ojanpientareelta.  Ihmisistä ei ollut haittaa, mitä nyt kitkentäaika meni välillä jutellessa;). Mitään omalta palstalta ei viety eikä mitään tuhottu, mutta viime vuosina alueella on ollut ilkivaltaa. Ulkoilureitti on tulossa ihan palstan lähelle, joten senkin takia oli hyvä aika luopua.

Viime keväänä tähän aikaan

kukkivat ensimmäiset krookukset. Olin aloittanut pihan siivouksen ja omenapuu oli leikattu.  Ilman kuvia en enää olisi muistanut, että viime vuonna kevät oli aikaisessa. Kesäntulo hidastui vasta narsissiaikaan. Narsissien ja tulppaanien kukinta taisikin sitten kestää viileässä säässä kuukauden verran.









 




Koiranturjake näyttää siltä, että se on saanut ihan yksin kerätä kaikki risut.  Samanlaiselle turjakkeelle se näyttää nytkin ennen kevättrimmausta. Pihalla sen sijaan on enimmäkseen 10 sentin hanki.  Terassin vieressä krookuksen piikit on korkeintaan kaksisenttisiä.

Tältä pihalla näytti tänään. Jäljet lumessa johtavat marjapensaiden suuntaan.  Olen käynyt tarkistamassa (päivittäin), joko näkyisi lumikelloja. Ei vielä.

Kasvimaan päältä on lumi melkein sulanut. Perennaruukut ovat onneksi talvehtimassa kuivemmassa paikassa kuin ruukuissa juurtumassa olevat pensaat. Pensasruukut ovat paksussa jäässä, noilla perennoilla ei ole mitään hätää.

Sisäpuuhissa

Sisäkukkiakin pitäisi muistaa hoitaa. Toissa jouluksi hankittu huonekuusi on tällä hetkellä kuvauskelpoisin yksilö.  Huomasin, että se oli saanut vähän liikaa aurinkoa kun oksat olivat alkaneet taipua. Huonekuusi on osoittautunut helpoksi kasviksi, se ei saa täysin kuivua, mutta pärjää vähällä kastelulla. Tavallisesti ikkunan alla on sille sopiva valokin, kun terassin valokate ja kesällä koivu varjostavat.

Ostin eilen lisää multaa ja anopinhampaat ovat saaneet mullanvaihtoon valmistavan kastelun. Ne pursuavat ruukuistaan, joten ne on aika jakaa ja istuttaa uudestaan.  Hienohelmaa yritän pelastaa. Se on ollut liian pimeässä talvella. Toivon, että valo ja uusi multa piristävät. 
Mullanvaihto olisi kai pitänyt tehdä perimätiedon mukaan jo helmikuussa?  Parempi myöhään...




Samaan aikaan ikkunan ulkopuolella oli viileämpi tunnelma.

Kesäkukkien kanssa odotellaan pihalle pääsyä

Sisällä on muutama kasvi odottamassa kesää ja ulospääsyä. Rönsylilja on alun perin tullut kesäkukkaistutuksen mukana ja olen käyttänyt sitä amppelikasvina talon varjoisella puolella. Joskus sitä on ollut myös ruukuissa ahkeraliisan kaverina. Vähän raaskuhan tuo yksilö on, mutta se on tehnyt muutaman hyvänkokoisen rönsyn, joten osa ensi kesän varjoistutuksista on turvattu.

Toinen sisällä talvehtiva kasvi on värinokkonen (kirjopeippi). Otin isommasta kasvista pistokkaita juurtumaan, mutta nehän kuolivat. Pikkuisin nokkosita jäi henkiin ja nyt se kukkii työpöydällä. Kun joka varressa on kukka, niin miten siitä saa pistokkaita?  Otin kasveista myös siemeniä, joten pitäisi muistaa kylvää ne pian. Värinokkonen on viihtynyt terassilla valokatteen alla.

Pelargonit talvehtivat kuistilla. Pidän siellä lämpötilan vähän viileämpänä, ehkä n. 12-15 asteessa. Kuisti on talon pohjoispuolella, joten harmittavasti siellä ei riitä valo kevään taimikasvatuksiin. Pelakuille ja muratille kuisti on toiminut hyvin talvehtimispaikkana.

Viime vuonna vanhat pelargonit tosin kuolivat yhtä lukuunottamatta kaikki. Ehkä n. 15 vuotta on niiden elinikä? Olen ottanut niistä pistokkaita, joten ihan riittävästi on kukkia ensi kesäksi. Tai ehkä ostan valkoisen niille kaveriksi, omat kun ovat vaaleanpunaisia.

On se kevät

koirankin mielestä. Talviturkissa tarkenee ottaa aurinkoa seinänvierustalla.
Tarkoitus oli heitellä lunta kivikkokasvien suojaksi, mutta kun koira näytti tyytyväiseltä, niin se sai jatkaa auringonottoa kuivalla maksaruoho- ja lehtimatolla.
Maksaruohon alut taitavat kärsiä enemmän koiran painosta kuin auringosta. Keskellä on kissankäpälää, mikä kestää hyvin aurinkoa ja kuivuutta. Valkomaksaruoho ja alppikukka saivat havuja suojaksi.