maanantai 27. kesäkuuta 2016

Kukkakuvausta sadekuurojen välissä



Perhoangervo, taustalla mm. varjoliljoja ja ukonkelloja
Eilen illalla juhannushelteiden jälkeen pihalla oli jo niin kuivaa, että oikeastaan olisi pitänyt kastella vähintään kasvimaata ja siirrettyjä kasveja. Odotin kumminkin sääennusteiden lupaamaa sadetta enkä onneksi turhaan.  Sateen ropina on tänään kuulostanut oikein hyvältä.  
Jättipoimulehti, keltareunakuunlija, keltalehtinen japaninangervo
Sade taukosi päivällä sen verran, että ehdin kuvata pihalla. Kitkemään tai kasveja siirtämään en ryhtynyt, ehkä huomenna.  Paljon olisi kitkemistä, siis liikaa levinneiden kasvien poistamista.









Keltaisten kasvien väliin on levinnyt mm. suopayrttiä, minttua ja mäkimeiramia.  Jättipoimulehti, kuunlilja ja japaninangervo ovat ihan suunniteltuja, suikeroalpia taas ei saa pysymään poissa mistään. 





Loistosalvia & co









Muualla pihalla on kirjava tunnelma, istutukset muistuttavat tienvarsia kun kukassa on niin paljon pienikukkaisia kasveja.  Nyt kukkivat sekä alkukesän kukkijat kuten korallikeijunkukka, vuorikaunokki, mirrinminttu, tuoksukurjenpolvi, että keskikesän kukat kuten kellokukat, alpit, liljat, perhoangervo, jalopähkämö, tähtiputki, loistosalvia, keltasauramo ym.  Ja kokokesänkukka pikkusydän.








 
Ukonkellot nuokkuvat sateessa
Olen tyytyväinen, kun kasvit ovat pysyneet hyvin pystyssä sekä tänään että edellisessä rankkasateessa. Mitään en ole tukenut ja se on ollut tavoitteenakin.  Rehellisesti sanottuna, kyllä pihalla on tukemista vaativia kasveja kuten kultapallo ja ehkä ukonhattukin. Pioni myös, mutta se on jäänyt muiden kasvien varjoon eikä kuki vielä.

Ukonkellon kukat aukesivat eilen. Vesi on vähän painanut varsia alaspäin, mutta tuosta ne vielä nousevat kun sade lakkaa.  Samoin ovat taipuneet jättipoimulehden kukat ja perhoangervo.








Palavarakkaus ja kultahelokki
Palavarakkaus ei sittenkään hävinnyt. Ruukussa olleet emokasvit eivät selvinneet viime talvesta, mutta nepä olivat ehtineet siementää kasvilavojen vierustalle.  Taustalla pilkottaa kultahelokki.  Nurmikkokin kukkii, paljon on valkoapilaa ja ahoniittyhumalaa.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Kukakohan saa juhannusherkun?

 Ensimmäinen kypsyvä mansikka näyttää päällyspuolelta herkullisen punaiselta.  Istutin mansikantaimet viime kesänä. Silloin kypsyi muutama marja, jotka jaoin aikalailla tasan muiden herkkusuiden kanssa. Olivatko rastaita vai harakoita vai muita, en tiedä, kun kävivät yöpalalla.













Nyt pelättinä on palanen 60-luvun joulukoristetta!  Marjapensaissa nuo koristeet on toimineet hyvin aikaisempina kesinä.  Sellaista verkkoa en halua käyttää, mihin linnut voisivat takertua.  Yritin asetella betoniverkkoa suojaksi, mutta se ei taivu kunnolla eikä sitä ole tarpeeksi. Olisiko muita ideoita?


sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Laiska luonnonkukkien päivän postaus

Kun sade lakkasi, niin tein muutaman metrin kuvausmatkan terassilta portille päin.  Luonnonkukkien päivän kunniaksi kuvaan pääsivät aurinkoisen ja kuivan paikan luonnonkasvit.

Sininata oli ensimmäinen kokeiluistutus liuskekivien ja nurmikon väliin, kaistaleelle, joka oli niin kuiva ja tampattu, että siinä ei kasvanut mitään. En onnistunut kaivamaan sininadoille edes tarpeeksi syvää istutuskuoppaa, mutta melkein kaikki taimet juurtuivat kumminkin. Tämä on ensimmäinen kesä, kun tuppaat kukkivat kunnolla.

Mutta siis ne luonnonkasvit, kun sininata valmisteli maaperää, niin paikalle on levinnyt keltamaksaruohoa käytävän toiselta puolelta. Taustalla pilkottaa kukinnan aloittavaa ahoniittyhumalaa. Sinivuokko on levinnyt myös tänne, pikkutaimia, ei kuki vielä.



Huopakeltanon istutin paikalle viime kesänä. Katselin koiranulkoilutuslenkeillä tienvarsia, joissa huopakeltano kukki ja mietin, että sen harmaat lehtiruusukkeet ja keltaiset kukat sopisivat sininadan kaveriksi. Ei tarvinnut ryhtyä taimivarkaaksi, taimia löytyi omalta ojanpenkalta.

Näissä kuvissa ei näy, mutta toisen pienen keltakukkaisen kasvin kaivoin tienvarresta viime kesänä: nurmimailasen.  Se on uustulokas, en muista nähneeni moista kasvia ennen viime kesää. Silloin sitä oli tienvarsi niin keltaisenaan, ettei voinut olla huomaamatta.  Muutama verso on sininadan alla, ei kuki vielä.

Nurmitädyke on levinnyt tännekin. Tädykettä on pihalla niin monessa sopivammassa paikassa, että tästä aion sen poistaa. Annoin sen kukkia kumminkin ensin:)



Seinustan kivikkokasvipenkkissä leviävää kissankäpälää olen kuvannut ennenkin. Pidän niin siitä kasvista, ei vaadi edes kastelua. Myös isomaksaruoho pärjää ilman kastelua, vaikka tuossa penkissä kaikki muut kasvit ovat kastelun varassa. Kuiva ja lämmin paikka on koiran suosikkipäiväunipaikkoja ja se näkyy kasveista.

Keltamaksaruoho on istutettu kivireunuksen ja liuskekivien väliin ja kasvaa osittain jo kivien päällä. Sen alkuperää en muista, taitaa olla ostotaimi. Kissankäpälä ja isomaksaruoho on paikallisia, pelastin ne tienlaajennuksen alta.

Tämä on siitä harvinainen paikka pihalla, että multaa on näkyvissä. Osittain syy on siinä, että valkomaksaruoho melkein kuoli viime talvena. Vähän sitä näkyy vasemmassa reunassa kiven vieressä.

Kasvaa tuolla syötävääkin, ahosuolaheinä on hyvää salaatissa ja leivän päällä.


tiistai 14. kesäkuuta 2016

Ruusupuu ja muita kukkijoita




Punalehtiruusu
Punalehtiruusu on kasvanut jo 2,5-metriseksi pikkupuuksi. Kukat eivät ole erityisen loistokkaita mutta kepaa niitä silti ihastella oksien ruusukaaren alta.







Punalehtiruusu












Punapäivänkakkara
Kun punalehtiruusu kasvaa korkeutta, niin alaosa jää kapeaksi, puumaiseksi, eli pensaan alle mahtuu muita kasveja;)  Punapäivänkakkara pilkistelee pensaan alta, rohtokatajien, väriminttujen ja liikaa levinneiden rohtosuopayrttien keskeltä.













Juhannusruusu
Koivun juurella juhannusruusu avasi tänään ensimmäiset kukat.
















Ruskolilja
Ruskoliljan korkeutta ei rajoita pieni eikä isompikaan puu.  Sekin avasi ensimmäiset kukkaset tänään n. metrin korkeuteen, kuvassa paistatellaan hennossa ilta-auringossa.














Lehtosinilatva
Lehtosinilatvan siementaimi kukkii humalan juurella. Istutetut sinilatvat aurinkoisemmassa paikassa eivät ole aloittaneet kukkimista. Sinilatva on hyvä leviämään siemenestä eli se löytää kyllä itselleen sopivan paikan.














Kanadanvuokko
Kun piha on pieni ja omenapuu suuri, omenapuun alla on iso osa kasveista. Valkoisten pilkkujen kautta jatkaa kandanvuokko.


lauantai 11. kesäkuuta 2016

Perunaruusuja ym uudella kasvimaalla

Vaikka luovuin viljeypalstasta, niin viljely ei loppunut. Sain perustaa kasvimaan naapurin pikkupellolle. 

Tällä palstalla kasvaa perunaa, sipulia, härkäpapuja, porkkanaa ja punajuurta. Herneitä aion laittaa maahan huomenna, eiköhän ne ehdi... Vanhojen ohjeiden mukaankin punajuuret, pavut ja herneet kylvetään vasta kesäkuun alkupuolella, kun maa on lämmennyt.

Koska on ollut niin kuivaa, niin rikkaruohot eivät ole onnistuneet rehevöitymään. Kävin tänään haraamassa rivien välit ja pitihän siellä kastellakin. Tummat pilvet olivat lupaavan näköisiä, mutta ei satanut tänäänkään.
Nämä perunat eivät ehdi juhannuspöytään, mutta pikkualut ovat topakan näköisiä.  Innostuin vähän liikaa. Jos satoa tulee normaalisti, niin pulassa olen, kun ei ole kellaria eikä muuta säilytystilaa.

Toisaalta, koska pelto on ollut viljelemättä, niin juolavehnää ja muuta rikkaruohoa todennäköisesti puskee maasta runsaasti. Peruna on hyvä kasvi tällaiseen maahan, se varjostaa maata ja vähentää rikkaruohojen kasvua. Istutus, multaus ja nosto mylläävät maata niin paljon, että rikkaruohot saavat kyytiä. Eikä perunaa yleensä tarvitse käydä kastelemassa.

Lajikkeina on varhaisperuna Arielle, Ruotsin 'Årets potatis 2016' Juliette, sininen ja myöhäinen Blue Congo sekä vähän puikulaa.  Eniten tuli laitettua tuota kuvassa olevaa Blue Congoa, sitä kun ei myyty kuin 3 kilon pusseissa.  Sen versotkin on tummempia kuin muilla perunoilla. Enpä ole ennen tutkinut perunanalkuja näin tarkasti!


Istutin sipulit vähän myöhässä ja sitten tulivat helteet. Veikkaisin, että huono kasvuunlähtö johtuu niistä helteistä, savipellossa sipulin pitäisi viihtyä. Istukassipulit on kyllä ihan kovia ja hengissä. Kovaa on tosin maakin. Kastelun jälkeen maan pinta kovettuu ihan sementiksi. Sen takia olen levittänyt puutarhamultaa porkkana- ja punajuuririveihin, niin pienet alut pääsevät puskemaan helpommin maan pinnalle. Suunnitelin levittäväni huomenna apilasilppua sipulirivien väliin lannoitukseksi ja maanparannukseksi.

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Kasvi oikealla paikallaan


'Oikea kasvi oikealle paikalle' ei aina onnistu ihan ensimmäisellä yrittämällä. Sormivaleangervo kärvisteli muutaman vuoden talon pohjoispuolella.  Istuttaessa kuvittelin paikkaa sopivaksi, varjoisen sen piti ainakin olla. Paikka osoittautui liian kuivaksi ja kun naapurista kaadettiin puita, niin eipä ole enää varjoinenkaan. Valeangervo oli onneton n. kolmelehtinen ja 20 sentin korkuinen kun siirsin sen omenapuun alle noin kolme vuotta sitten. Nyt se viihtyy, lehtiä tulee joka vuosi lisää ja suurimmat lehdet ovat jo yli puolimetrisiä läpimitaltaan. Omenapuun lisäksi kasvi on humalan ja autotallin varjossa. Savimaan päälle on kasattu reilusti kompostimultaa kasvualustaksi. Samalla paikalla kukkivat keväällä pikkusipulit, kevättähteä ja skillaa.

Paitsi kasvin, niin minunkin mielestä paikka on parempi. Suuret lehdet näyttävät mukavilta varjossa ja peittävät näkymää autotallien väliselle varastoalueelle.  Polku johtaa omenapuun alle, ja siellä, valeangervon lehtien  takana piilossa, on portti, josta pääsee oikaisemaan kompostoreille.
Tiedän, polun reunat pitäisi siistiä, kunhan ehtisin. Rönsyleinikin ja aitovirnan kitken vasta sitten kun ne ovat kukkineet.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Tulisipa vettä

Voi kun sataisi kun kumminkin on niin kylmää. Tänään tuli yksi pieni vesikuuro ja siitä oli puolet rakeita, niin pieniä onneksi etteivät vahingoittaneet mitään. Piha alkaa olla aika kuiva, vaikka toistaiseksi kaikki näyttääkin tosi rehevältä. Välttelen kitkemistä ja nurmikonleikkuuta, ettei piha aivan nuukahda. Helle tietysti kuivatti mutta kyllä tämä kylmä tuulikin kuivattaa lisää.




Kastelutynnyrinkin laitoin pihalle aikaisin keväällä, että se muka turpoaisi kevätsateissa. Höh, missä sateessa, ja kannettu vesihän ei tynnyrissä pysy. 

Periaatteessa olen sitä mieltä, että jos kasvi ei pärjää ilman erityishyysäystä, niin sen paikka ei ole tällä pihalla, käytännössä teen kumminkin kaikkeni, että kasvit pysyisivät hengissä. Joten teen tehoiskuja pitkin pihaa ja kastelen kasveja, jotka näyttävät kaipaavan vettä. Kaikki uudet istutukset ja äskettäin siirretyt kasvit saavat vettä joka tapauksessa, viime kesän istutukset myös. Ehkä sitä edeltävänkin kesän istutukset tarvitsisivat vielä erityishuomiota, mutta niin vanhoja juttuja en muista millään.

Tänä keväänä halusin helpottaa joidenkin talvesta kärsineiden kasvien oloa. Alppiruusu,  japaninmagnolia ja kartiovalkokuuset piristyivät silmissä kun saivat juurelleen pari ämpärillistä vettä. Magnoliasta oli kuivaneet tai paleltuneet kaikki oksankärjet, alppiruusu näytti vain yleissurkealta ja punaruskealaikkuiselta.  Alppiruusu on kasvattanut jo uuden raikkaanvihreän lehtikerroksen. Kukkia tuli vain kolme, yksi niistä kukkii aivan makuuhuoneen ikkunan edessä, joten sitä olen voinut ihailla heti aamusta.