'Oikea kasvi oikealle paikalle' ei aina onnistu ihan ensimmäisellä yrittämällä. Sormivaleangervo kärvisteli muutaman vuoden talon pohjoispuolella. Istuttaessa kuvittelin paikkaa sopivaksi, varjoisen sen piti ainakin olla. Paikka osoittautui liian kuivaksi ja kun naapurista kaadettiin puita, niin eipä ole enää varjoinenkaan. Valeangervo oli onneton n. kolmelehtinen ja 20 sentin korkuinen kun siirsin sen omenapuun alle noin kolme vuotta sitten. Nyt se viihtyy, lehtiä tulee joka vuosi lisää ja suurimmat lehdet ovat jo yli puolimetrisiä läpimitaltaan. Omenapuun lisäksi kasvi on humalan ja autotallin varjossa. Savimaan päälle on kasattu reilusti kompostimultaa kasvualustaksi. Samalla paikalla kukkivat keväällä pikkusipulit, kevättähteä ja skillaa.
Paitsi kasvin, niin minunkin mielestä paikka on parempi. Suuret lehdet näyttävät mukavilta varjossa ja peittävät näkymää autotallien väliselle varastoalueelle. Polku johtaa omenapuun alle, ja siellä, valeangervon lehtien takana piilossa, on portti, josta pääsee oikaisemaan kompostoreille. Tiedän, polun reunat pitäisi siistiä, kunhan ehtisin. Rönsyleinikin ja aitovirnan kitken vasta sitten kun ne ovat kukkineet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti