Perinteistä puutarhurointia

Eli, poistin eilen hyvin viihtyvät kasvit ja istutin tilalle pensaan, joka ehkä saattaa selvitä talven yli.  Olen soimannut tästä itseäni eilisestä lähtien ja nähnyt siitä painajaisiakin...  Aivan järjetöntä toimintaa!

Sorruin ostamaan peruukkipensaan syysalennusmyynnistä.  Peruukkipensaan kokeilu on ollut mielessä, mutta se piti istuttaa kuolleen neidonruusun paikalle. Neidonruusu ei lopulta, onneksi, hävinnytkään, vaan pukkaa uusia versoja.

Seuraavaksi suunnittelin peruukkipensasta rohtosuopayrtin ja jakamista vaativien päivänliljojen tilalle ja siihen paikkaan sen sitten ostinkin.  Pihakierros ja pensaan mallailu paikalleen saivat minut muuttamaan mieleni ja sopivin paikka löytyi japaninmagnolian vieressä. Siitä pensas näkyy mukavasti työhuoneen ikkunaan. Punaiset lehdet näyttävät pirteiltä kun aurinko paistaa niiden takaa.  Teoriassa näin, saa nähdä onko paikka tarpeeksi suojainen. 

Sekin vaihtoehto on olemassa, että pensas viihtyy ja kasvaa omaan kokoonsa n. 3-metriseksi. Sitten olisi hävitettävä jo muitakin kasveja kuin vuorikaunokit.



 

Pensaan vieressä on toinenkin punalehtinen kasvi, purppurakeijunkukka. Vuorikaunokkien poiston myötä se sai lisätilaa, samoin kuin loistosalvia ja hopeamaruna.  Penkin reunassa kukkii viimekesäinen parvekeruusu. Tummanpunaiset kukat sopivat hienosti pensaan ja keijunkukan tummiin lehtiin.

Syyslannoituksen aika

Sade taukosi juuri sen verran että ehdin levittää syyslannoitteen. Marjat on kerätty, joten marjapensaat saivat pk-lannoitetta. Aitapensaat lannoitin myös, sillä viime talvi oli niille niin rankka, että lisäravinteiden avulla ne toivottavasti saavat voimia ensi talven varalle.

Joka vuosi en ole lannoittanut, mutta jos olen, niin sitten elokuun alkupuolella.  Aavistuksen myöhässä siis tänä vuonna, mutta ainakin sade liuottaa lannoitteen kasvien käyttöön nopeasti.

Pieni japaninpihlaja on vaihtanut syysväreihin. Muuten on vielä vihreää, siis kesä;)

Jos muuta ei ehdi

niin kannattaa kitkeä edes se näkyvin paikka, on se sitten portinpieli tai kohta, missä seuraavaksi alkaa kukkia.  Eli noudatin vaihteeksi tätä hyvää neuvoa ja siivosin terassin rapunpielen.  Muuta en pihalla sitten ole ehtinytkään tekemään, paitsi kastella on pitänyt.

Nurmikolle on ilmestynyt sekä tuoksuorvokki että päivänkakkara, enkä tietenkään ole voinut leikata nurmikkoa ennen kuin ne ovat kukkineet. Rapunpieli on siis ollut aika rehevä. Toisaalta maa on pysynyt paremmin kosteana, pensashanhikit kukkivat ja rauniokilkka ja varjorikko sen alla  ovat muhkeita kun pitkä ruoho on suojannut maata.






Kukkia säästävä rakaisu syntyi lopulta helposti. Tein reunan sekalaisesta valikoimasta pyöreitä kiviä. En erityisemmin pidä kivireunuksista, mutta kun kivet täällä kumminkin on, niin käytin ne sitten tähän. Tärkeää on, että nurmikko ei kasva kivissä kiinni, muuten tulee vain hirveästi kitkentätyötä. Eli multareunusta on oltava sen verran, että ruohonleikkurin pyörä mahtuu kulkemaan. Nurmikko on siis kantattava pari kertaa kesässä.

Pikkuistutusalue laajeni sen verran, että tuoksuorvokit jäivät reunuksen sisäpuolelle. Kitkin nurmikon pois korsi kerrallaan;) Päivänkakkarat kasvavat hankalammassa paikassa, mutta jätin niille tilaa kivireunuksessa. Päivänkakkara ei kuitenkaan ole kovin monivuotinen, joten kun se vaihtaa paikkaa, niin kivet voi järjestellä uudelleen.





Tämmöistä tuli. Pensashanhikki ja kivet sopivat yhteen, eikö?  Tuo varjon muodostuminen sileän kiven pinnalle oli mukava yllätys.  Työmääräähän tämä ratkaisu ei lähitulevaisuudessa helpota yhtään.

Istutukset uusina, 8-10 vuotta sitten.  Patjarikot ovat hävineet, mehitähti kasvaa toisessa paikassa, seittimehitähti on jäljellä.  Tässä kasvavat myös kevään ensimmäiset krookukset.

Siivous jatkuu

Pilvipoudalla on hyvä jatkaa pihan siivousta.  Talitiaspoikue lähti maailmalle keskiviikkona, joten pönttöpuun ympäristöä pääsee taas kitkemään.  Siellä on aikamoinen viidakko, kun kuivuus ei ole haitannut tänä kesänä.

Kuvassa on tämän aamun työn jälkiä. Joudun perustamaan väliaikaisen kompostikasan (ei kumminkaan tuohon keskelle nurmikkoa), sillä kompostithan ovat täynnä kurpitsaa. Yleensä kitkentäjätettä ei tule niin paljoa kesällä, etteikö se mahtuisi kompostin perälle tai biojätekompostoriin, mutta toisin on tänä kesänä.

Mutta, istutusalueilla paikoittain näkyy jo multaakin. Takana häämöttävän soikean penkin muotoakin pystyy jo
erottamaan. Tekisi niin mieli jatkaa kitkemistä, mutta kun olisi kaikkea muutakin tekemistä...


Vertailun vuoksi pihan ilmettä lähes 10 vuoden takaa.  Kasvimaa on jäänyt soikean penkin sisään. Piparminttu ja ahomansikat ovat jäljellä penkissä. Luumupuukin on kasvanut paljon enemmän kuin muistin.

Jotain siistiä: aita leikattu

Vihdoin on ollut aurinkoista ja kuivaa niin pitkään, että ehdin leikkaamaan pensasaidan. Vanha kiiltotuhkapensasaita ei kovin paljon kasva kesässä, joten oksanpäät on nopea nipsaista pois. Nyt aita on niin siisti kuin siitä saa. Mukavaa, kun joku kohta pihassa on järjestyksessä;)

Aidasta näkee selvästi, missä kohtaa on eniten ravinteita ja vettä saatavilla. Toisessa päässä ravinteet ja veden vie koivu, toisessa varjostaa kuusi. Keskellä aidan vierellä on istutuksia, joten siinä kohtaa aitakin voi hyvin. Viime syksynä lisäsin kompostia kitukasvuisempiin kohtiin, mutta ei vaikutusta kyllä huomaa. Pitää muistaa syyslannoite, jospa se siitä vahvistuisi.  Hiekan lisääminenkin voisi tehdä hyvää, sillä savimaan kasvihan kiiltotuhkapensas ei ole.

Kiiltotuhkapensasaita olisi niin hieno, kunhan se voisi hyvin: tummanvihreä kesällä, kukat pölyttäjien suosiossa ja marjat lintujen, ja sitten vielä punainen syysväri. Jos se taas ei viihdy, niin taudit iskevät ja oksat kuivuvat. Oksat on myös hauraita, eli aurauslumia pensas ei kestä. Tältäkin pihalta osa aidasta on poistettu, oksat kuivuivat ja katkeilivat. Saa nähdä, mikä on jäljellä olevan aidanpätkän kohtalo. Toisaalta, mikä muukaan pensas jaksaisi kasvaa näin kuivassa paikassa. (En halua piikkistä orapihlajaa.)

Koska aidan vierellä kasvaa kartiovalkokuusia ja pesäkuusia sekä ruukussa pallotuija, niin ajattelin, että muotoonleikattu japaninhapomarja sopisi teemaan. No, tästä ei palloa tule millään, ainakaan moneen vuoteen.

Kukkakuvausta sadekuurojen välissä

Eilen illalla juhannushelteiden jälkeen pihalla oli jo niin kuivaa, että oikeastaan olisi pitänyt kastella vähintään kasvimaata ja siirrettyjä kasveja. Odotin kumminkin sääennusteiden lupaamaa sadetta enkä onneksi turhaan.  Sateen ropina on tänään kuulostanut oikein hyvältä.  

Sade taukosi päivällä sen verran, että ehdin kuvata pihalla. Kitkemään tai kasveja siirtämään en ryhtynyt, ehkä huomenna.  Paljon olisi kitkemistä, siis liikaa levinneiden kasvien poistamista.









Keltaisten kasvien väliin on levinnyt mm. suopayrttiä, minttua ja mäkimeiramia.  Jättipoimulehti, kuunlilja ja japaninangervo ovat ihan suunniteltuja, suikeroalpia taas ei saa pysymään poissa mistään. 















Muualla pihalla on kirjava tunnelma, istutukset muistuttavat tienvarsia kun kukassa on niin paljon pienikukkaisia kasveja.  Nyt kukkivat sekä alkukesän kukkijat kuten korallikeijunkukka, vuorikaunokki, mirrinminttu, tuoksukurjenpolvi, että keskikesän kukat kuten kellokukat, alpit, liljat, perhoangervo, jalopähkämö, tähtiputki, loistosalvia, keltasauramo ym.  Ja kokokesänkukka pikkusydän.








 

Olen tyytyväinen, kun kasvit ovat pysyneet hyvin pystyssä sekä tänään että edellisessä rankkasateessa. Mitään en ole tukenut ja se on ollut tavoitteenakin.  Rehellisesti sanottuna, kyllä pihalla on tukemista vaativia kasveja kuten kultapallo ja ehkä ukonhattukin. Pioni myös, mutta se on jäänyt muiden kasvien varjoon eikä kuki vielä.

Ukonkellon kukat aukesivat eilen. Vesi on vähän painanut varsia alaspäin, mutta tuosta ne vielä nousevat kun sade lakkaa.  Samoin ovat taipuneet jättipoimulehden kukat ja perhoangervo.

Palavarakkaus ei sittenkään hävinnyt. Ruukussa olleet emokasvit eivät selvinneet viime talvesta, mutta nepä olivat ehtineet siementää kasvilavojen vierustalle.  Taustalla pilkottaa kultahelokki.  Nurmikkokin kukkii, paljon on valkoapilaa ja ahoniittyhumalaa.

Kukakohan saa juhannusherkun?

 Ensimmäinen kypsyvä mansikka näyttää päällyspuolelta herkullisen punaiselta.  Istutin mansikantaimet viime kesänä. Silloin kypsyi muutama marja, jotka jaoin aikalailla tasan muiden herkkusuiden kanssa. Olivatko rastaita vai harakoita vai muita, en tiedä, kun kävivät yöpalalla.

Nyt pelättinä on palanen 60-luvun joulukoristetta!  Marjapensaissa nuo koristeet on toimineet hyvin aikaisempina kesinä.  Sellaista verkkoa en halua käyttää, mihin linnut voisivat takertua.  Yritin asetella betoniverkkoa suojaksi, mutta se ei taivu kunnolla eikä sitä ole tarpeeksi. Olisiko muita ideoita?

Tulisipa vettä

Voi kun sataisi kun kumminkin on niin kylmää. Tänään tuli yksi pieni vesikuuro ja siitä oli puolet rakeita, niin pieniä onneksi etteivät vahingoittaneet mitään. Piha alkaa olla aika kuiva, vaikka toistaiseksi kaikki näyttääkin tosi rehevältä. Välttelen kitkemistä ja nurmikonleikkuuta, ettei piha aivan nuukahda. Helle tietysti kuivatti mutta kyllä tämä kylmä tuulikin kuivattaa lisää.




Kastelutynnyrinkin laitoin pihalle aikaisin keväällä, että se muka turpoaisi kevätsateissa. Höh, missä sateessa, ja kannettu vesihän ei tynnyrissä pysy. 

Periaatteessa olen sitä mieltä, että jos kasvi ei pärjää ilman erityishyysäystä, niin sen paikka ei ole tällä pihalla, käytännössä teen kumminkin kaikkeni, että kasvit pysyisivät hengissä. Joten teen tehoiskuja pitkin pihaa ja kastelen kasveja, jotka näyttävät kaipaavan vettä. Kaikki uudet istutukset ja äskettäin siirretyt kasvit saavat vettä joka tapauksessa, viime kesän istutukset myös. Ehkä sitä edeltävänkin kesän istutukset tarvitsisivat vielä erityishuomiota, mutta niin vanhoja juttuja en muista millään.

Tänä keväänä halusin helpottaa joidenkin talvesta kärsineiden kasvien oloa. Alppiruusu,  japaninmagnolia ja kartiovalkokuuset piristyivät silmissä kun saivat juurelleen pari ämpärillistä vettä. Magnoliasta oli kuivaneet tai paleltuneet kaikki oksankärjet, alppiruusu näytti vain yleissurkealta ja punaruskealaikkuiselta.  Alppiruusu on kasvattanut jo uuden raikkaanvihreän lehtikerroksen. Kukkia tuli vain kolme, yksi niistä kukkii aivan makuuhuoneen ikkunan edessä, joten sitä olen voinut ihailla heti aamusta.

Huhuu, peloteltiin pakkanen pois

Yöpakkasta ei tullutkaan, onneksi. Ylellä oli eilen niin tehokas varoituskampanja kotipuutarhureille, että varmuuden vuoksi huputin parhaillaan kukkivat marjapensaat.

Pakkasharsoja riitti, kun joskus olen peittänyt viljelypalstan kylvökset keväisin. Luovuin jo siitä tavasta muutama vuosi sitten. Parempi kylvää myöhemmin ja jättää harsot pois, sillä harsojen alla rikkaruohojen kasvuolosuhteet ovat mitä mainioimmat.

Kohmeisin sormin vaahterantaimien kimpussa

Missä se aurinko viipyy? Aamun säätiedotuksen mukaan nyt  olisi jo aurinkoista ja +13 astetta. Uuden säätiedotuksen mukaan on +6, joka tuntuu samalta kuin +3. Todellisuudessa mittari näyttää +5 ja se tuntuu +1:ltä, ei sentään pakkasta. Luovuin kitkentäyrityksestä kun sormet kävivät kylmässä kömpelöiksi.

Pihalla olisi niin paljon tekemistä ja kova into päästä tekemään. Tänä vuonna vaahteran taimia on ihan joka paikka täynnä. Yritän nyppiä niitä ennen kuin juurtuvat pidemmälle ja poisto menee työläämmäksi. 

Ensimmäisen kerran olen löytänyt kuusentaimia penkeistä, mihin perustaisin kuusiaidan? Tai joulukuusifarmin?  Tai mihin sopisi muotoonleikattava kuusi? Saisiko minikuusista oikeasti penkinreunuksen puksipuureunuksen tyyliin?

Tämä ja muutama muukin paikka odottaa siivousta. Rönsyansikkaa revin joka ikinen kesä ja syksyllä se on levinnyt entiselleen.  Vuorikaunokki on tässä alkuperäisellä paikallaan, mutta sen taimia olen poistanut pitkin pihaa. Ukkolaukka on saanut siementää, saa nähdä tuleeko taimista joskus kukkivia. Sinivuokon taimia siirtelen, sillä niille on tiedossa uusia kotipihoja. Ahomansikkaa on kanssa joka paikassa, sitä aion vähentää syömällä, tai ehkä juomalla, salaatissa tai teessä.

Kevättähti raottelee varovasti nuppuja. Vuokot on tiukasti supussa, kevätkaihonkukassa on minikokoisia kukkia auki, ihan pikkuruisia sinisiä pisteitä.