keskiviikko 8. kesäkuuta 2022

Kesä

Jos viimeksi tein kevätpostauksen, niin onhan nyt jo kesä. Minulle kesän alkamisen merkki on voikukkien kukinta ja sitä on kestänyt jo pari viikkoa.

Kevään aikana olen kauhistellut talven, ja viime kesän, aiheuttamia tuhoja. Pysyvä menetys on lopulta vain myyrien silppuama hopeapiippo ja muutama syksyllä istutettu uusi perenna kuten kurjenpolvi Rozanne ja monivuotiset salkoruusut. Yli kymmenen vuotta vanhat rohtokatajat tosin vain jatkavat ruskettumista eli ne joudun varmaan poistamaan. Tuoksumatara ei kadonnut täydellisesti, mutta iso aukea läntti jäi omenapuun alle.

Toipuvia kasveja ovat myyrien jyrsimät keijunkukat (kuvassa perhosorvokin takana) ja alppikärhöt, osittain pikkutalvio ja rönsyansikka. Mustaviinimarjapensaan lähes kaikki vanhat oksat kuivuivat, mutta se alkoi onneksi tekemään uusia versoja. Kevätkaihonkukka katosi isolta alalta, mutta sitä on muualla jäljellä sen verran, että sain paikkaustaimia.

 

 

Olen ollut tosi laiska kuvaamaan pihalla, on ollut niin kylmäkin;)  Omenapuut kukkivat kovasti, samoin luumupuut, norjanangervo, japaninruusukvitteni. Alppiruusut ja syreenit aukeavat ihan kohta. Tänään kimalaiset pörräävät riippahernepensaassa.

Terassin vieressä kukkii myyriltä huomaamatta jäänyt alppikärhön siementaimi yhdessä puna-ailakin kanssa.

 

 

 

 

 
 
Ruskistuvat rohtokatajat sointuvat yhteen ruosteisen kukkatuen ja purppuraheisiangervo Lady in Red:n kanssa.

Rönsyansikka ei ole häviämässä tältä pihalta, eivätkä peipit.


Iloinen yllätys on ensimmäistä kertaa kukkiva saksankirveli.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti