Jos muuta ei ehdi

niin kannattaa kitkeä edes se näkyvin paikka, on se sitten portinpieli tai kohta, missä seuraavaksi alkaa kukkia.  Eli noudatin vaihteeksi tätä hyvää neuvoa ja siivosin terassin rapunpielen.  Muuta en pihalla sitten ole ehtinytkään tekemään, paitsi kastella on pitänyt.

Nurmikolle on ilmestynyt sekä tuoksuorvokki että päivänkakkara, enkä tietenkään ole voinut leikata nurmikkoa ennen kuin ne ovat kukkineet. Rapunpieli on siis ollut aika rehevä. Toisaalta maa on pysynyt paremmin kosteana, pensashanhikit kukkivat ja rauniokilkka ja varjorikko sen alla  ovat muhkeita kun pitkä ruoho on suojannut maata.






Kukkia säästävä rakaisu syntyi lopulta helposti. Tein reunan sekalaisesta valikoimasta pyöreitä kiviä. En erityisemmin pidä kivireunuksista, mutta kun kivet täällä kumminkin on, niin käytin ne sitten tähän. Tärkeää on, että nurmikko ei kasva kivissä kiinni, muuten tulee vain hirveästi kitkentätyötä. Eli multareunusta on oltava sen verran, että ruohonleikkurin pyörä mahtuu kulkemaan. Nurmikko on siis kantattava pari kertaa kesässä.

Pikkuistutusalue laajeni sen verran, että tuoksuorvokit jäivät reunuksen sisäpuolelle. Kitkin nurmikon pois korsi kerrallaan;) Päivänkakkarat kasvavat hankalammassa paikassa, mutta jätin niille tilaa kivireunuksessa. Päivänkakkara ei kuitenkaan ole kovin monivuotinen, joten kun se vaihtaa paikkaa, niin kivet voi järjestellä uudelleen.





Tämmöistä tuli. Pensashanhikki ja kivet sopivat yhteen, eikö?  Tuo varjon muodostuminen sileän kiven pinnalle oli mukava yllätys.  Työmääräähän tämä ratkaisu ei lähitulevaisuudessa helpota yhtään.

Istutukset uusina, 8-10 vuotta sitten.  Patjarikot ovat hävineet, mehitähti kasvaa toisessa paikassa, seittimehitähti on jäljellä.  Tässä kasvavat myös kevään ensimmäiset krookukset.