Vaaleanpunaisten pensasangervojen vuoro

Keskikesän kukinta oli runsasta, mutta se meni jo ohi, ja vasta ollaan heinäkuun alussa!  Pionikin avasi nuppunsa pahimpaan sateeseen.  Onneksi pensasangervot sentään kukkivat.  (Ja alpit, ja pikkusydän)

Ruusuangervoaita näytti keväällä todella huonolta. Silmut olivat pieniä ja luulin jo, että koko aidanpätkä kuivuu eikä jaksa puhjeta lehteen.  Nyt pensaat kumminkin kukkivat, runsaammin kuin koskaan aikaisemmin.









Viikonloppuna poistin pensaista näkyvimpiä kuivia oksankärkiä. Kuvatessa huomasin, että kuivia oksia jäi silti, mutta eivät ne yleissilmäyksellä enää erotu.  Ja nehän jäävät uuden kasvun alle ja varisevat aikanaan.

Terassin vieressä kasvavat pensaat olivat täällä jo silloin kun muutin. Oletan, että ne ovat loistoangervoja.  Loistoangervo on hyvä pensas räystään alle. Sitä ei haittaa yhtään, vaikka talvella tulisi päälle metrin lumi- ja jääkasa. Sen taipuisat oksat kestävät murtumatta, ja vaikka viottuisivatkin, niin pensas kukkii silti uusilla versoilla.

Sade taivutti kukkivia versoja. Pensas myös leviää juurivesoista. Ja keltapeippi se vasta leviääkin. Välissä on siis polku.

Kolmas vaaleanpunakukkainen on keltajapaninangervo.  Tai jotain sinnepäin, sillä kaivoin pari vuotta sitten pieniä siementaimia kadunvarresta...  Alkukesästä lehdet ovat kirkkaamman keltaiset, vaaleanvihreät ne ovat vieläkin.