Luonnonkasvit pihassa, osa 2: pietaryrtti

Pietaryrtin kukinnasta tulee pihalle kesämökin lomatunnelmaa ja mieleen lapsuusmuistoja, nappikukaksi tätä ennen kutsuttiin.

Pietaryrtin taimia en ole kaivanut tienvarresta niin kuin muutamaa muuta luonnonkasvia, vaan tämä on tullut pihalle salamatkustajana viljelypalstalta siirrettyjen karviaisten mukana. Marjapensaista saan kitkeä varsia monen vuoden jälkeen vieläkin, mutta kuvan aurinkoiseen paikkaan olen siirtänyt kasvin tarkoituksella.

Olen kokeillut koivun alla aika monta kasvia, en edes muista kaikkia, mutta ainakin jalokallionen, syyshohdekukka, mantsurian- ja lumikärhö ovat menehtyneet. Pietaryrtti viihtyy. Se onkin kuivan ja niukkaravinteisen maan kasvi.

Pietaryrtti on ehdottomasti ötökkäkasvi, kuvatessakin kukinnoissa pyöri pieniä kärpäsiä. Toisaalta sen pitäisi torjua kirvoja. Lähellä kasvaa kirvamagneetti neidonruusu, joten toivon, että tieto pitää paikkansa.








Kuvat ovat auringoisemmalta päivältä. Sateen lamouttamat versot on sittemmin pitänyt sitoa löyhäksi nipuksi ja tukea takana näkyvään köynnöskehikkoon. Tukemistarve onkin kasvin huono puoli. Mutta yllättävä hyvä puoli on on ollut se, että näyttäväksi kasviksi sen kapeat versot vievät vähän tilaa maan pinnasta. Koska yritän saada luotua kerroksellista pihaa, niin viereen ja allehan mahtuu enemmän muita kasveja.