Kaksi avointa puutarhaa ja n. 80 kilometriä autoilua takana, olen ihan poikki. Oli mukava palata lepäämään omalle pihalle. Tarkoitus oli tehdä postaus elokuun räjähtäneestä ilmeestä, mutta enpä haluakaan, niin rentouttavalle ja hyvälle oma ruppana piha tuntuu juuri nyt;)
Laitan tähän sen sijaan kuvia niistä kasveista, jotka ovat kestäneet sadekuurot retkahtamatta.
Ensimmäisenä on kukinnan vasta aloittanut kaunopunahattu ja vierailija sitruunaperhonen. Kaunopunahattu olisi niin hyvä, tanakka, näyttävä perhos- ja pörriäiskasvi, mutta talvenkestävyys on heikohko. Viime talvi vei puolet taimista, kaksi on sentään jäljellä.
Hyönteisystävällinen on myös väriminttu. Ja punahattua kestävämpi, vaikka sekin näyttää kärsineen viime talvesta. Menin jakamaan taimet toissa syksynä ja ne eivät tainneet kunnolla ehtiä asettumaan uudelle paikalle ennen vaikeaa talvea.
Yksinkertainen suopayrtti kukkii vielä. Siinä on yhtä hyvä tuoksu kuin kerrotussa suopayritissäkin. Vähän vaatimattomamman näköinen, vähintään yhtä kova leviämään, mutta kestää paremmin pysyssä kuin kerrottu.
Kuunlilja ei ole pihalla kukkien takia, mutta aika hieno senkin kukka on lähietäisyydeltä.
Kultapallo on vielä pystyssä, mutta tilanne muuttuu, kunhan useampi kukka ehtii aueta. Tukiaita on kehitteillä, mutta sitä varten on ehdittävä käymään rautakaupassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti