Jos muuta ei ehdi

niin kannattaa kitkeä edes se näkyvin paikka, on se sitten portinpieli tai kohta, missä seuraavaksi alkaa kukkia.  Eli noudatin vaihteeksi tätä hyvää neuvoa ja siivosin terassin rapunpielen.  Muuta en pihalla sitten ole ehtinytkään tekemään, paitsi kastella on pitänyt.

Nurmikolle on ilmestynyt sekä tuoksuorvokki että päivänkakkara, enkä tietenkään ole voinut leikata nurmikkoa ennen kuin ne ovat kukkineet. Rapunpieli on siis ollut aika rehevä. Toisaalta maa on pysynyt paremmin kosteana, pensashanhikit kukkivat ja rauniokilkka ja varjorikko sen alla  ovat muhkeita kun pitkä ruoho on suojannut maata.






Kukkia säästävä rakaisu syntyi lopulta helposti. Tein reunan sekalaisesta valikoimasta pyöreitä kiviä. En erityisemmin pidä kivireunuksista, mutta kun kivet täällä kumminkin on, niin käytin ne sitten tähän. Tärkeää on, että nurmikko ei kasva kivissä kiinni, muuten tulee vain hirveästi kitkentätyötä. Eli multareunusta on oltava sen verran, että ruohonleikkurin pyörä mahtuu kulkemaan. Nurmikko on siis kantattava pari kertaa kesässä.

Pikkuistutusalue laajeni sen verran, että tuoksuorvokit jäivät reunuksen sisäpuolelle. Kitkin nurmikon pois korsi kerrallaan;) Päivänkakkarat kasvavat hankalammassa paikassa, mutta jätin niille tilaa kivireunuksessa. Päivänkakkara ei kuitenkaan ole kovin monivuotinen, joten kun se vaihtaa paikkaa, niin kivet voi järjestellä uudelleen.





Tämmöistä tuli. Pensashanhikki ja kivet sopivat yhteen, eikö?  Tuo varjon muodostuminen sileän kiven pinnalle oli mukava yllätys.  Työmääräähän tämä ratkaisu ei lähitulevaisuudessa helpota yhtään.

Istutukset uusina, 8-10 vuotta sitten.  Patjarikot ovat hävineet, mehitähti kasvaa toisessa paikassa, seittimehitähti on jäljellä.  Tässä kasvavat myös kevään ensimmäiset krookukset.

Aurinko!

Lämmintä sunnuntaita! Aurinko pilkahtelee, minä ja kesäkukat piristyttiin kovasti:)

Siivous jatkuu

Pilvipoudalla on hyvä jatkaa pihan siivousta.  Talitiaspoikue lähti maailmalle keskiviikkona, joten pönttöpuun ympäristöä pääsee taas kitkemään.  Siellä on aikamoinen viidakko, kun kuivuus ei ole haitannut tänä kesänä.

Kuvassa on tämän aamun työn jälkiä. Joudun perustamaan väliaikaisen kompostikasan (ei kumminkaan tuohon keskelle nurmikkoa), sillä kompostithan ovat täynnä kurpitsaa. Yleensä kitkentäjätettä ei tule niin paljoa kesällä, etteikö se mahtuisi kompostin perälle tai biojätekompostoriin, mutta toisin on tänä kesänä.

Mutta, istutusalueilla paikoittain näkyy jo multaakin. Takana häämöttävän soikean penkin muotoakin pystyy jo
erottamaan. Tekisi niin mieli jatkaa kitkemistä, mutta kun olisi kaikkea muutakin tekemistä...


Vertailun vuoksi pihan ilmettä lähes 10 vuoden takaa.  Kasvimaa on jäänyt soikean penkin sisään. Piparminttu ja ahomansikat ovat jäljellä penkissä. Luumupuukin on kasvanut paljon enemmän kuin muistin.

Jotain siistiä: aita leikattu

Vihdoin on ollut aurinkoista ja kuivaa niin pitkään, että ehdin leikkaamaan pensasaidan. Vanha kiiltotuhkapensasaita ei kovin paljon kasva kesässä, joten oksanpäät on nopea nipsaista pois. Nyt aita on niin siisti kuin siitä saa. Mukavaa, kun joku kohta pihassa on järjestyksessä;)

Aidasta näkee selvästi, missä kohtaa on eniten ravinteita ja vettä saatavilla. Toisessa päässä ravinteet ja veden vie koivu, toisessa varjostaa kuusi. Keskellä aidan vierellä on istutuksia, joten siinä kohtaa aitakin voi hyvin. Viime syksynä lisäsin kompostia kitukasvuisempiin kohtiin, mutta ei vaikutusta kyllä huomaa. Pitää muistaa syyslannoite, jospa se siitä vahvistuisi.  Hiekan lisääminenkin voisi tehdä hyvää, sillä savimaan kasvihan kiiltotuhkapensas ei ole.

Kiiltotuhkapensasaita olisi niin hieno, kunhan se voisi hyvin: tummanvihreä kesällä, kukat pölyttäjien suosiossa ja marjat lintujen, ja sitten vielä punainen syysväri. Jos se taas ei viihdy, niin taudit iskevät ja oksat kuivuvat. Oksat on myös hauraita, eli aurauslumia pensas ei kestä. Tältäkin pihalta osa aidasta on poistettu, oksat kuivuivat ja katkeilivat. Saa nähdä, mikä on jäljellä olevan aidanpätkän kohtalo. Toisaalta, mikä muukaan pensas jaksaisi kasvaa näin kuivassa paikassa. (En halua piikkistä orapihlajaa.)

Koska aidan vierellä kasvaa kartiovalkokuusia ja pesäkuusia sekä ruukussa pallotuija, niin ajattelin, että muotoonleikattu japaninhapomarja sopisi teemaan. No, tästä ei palloa tule millään, ainakaan moneen vuoteen.

Ruusuretkiä: Päivölä ja Simolan Rosario

Viikonlopusta tuli ruusuinen. Perjantaina osallistuin bloggaajien retkelle Päivölään ja sunnuntaina pistäydyin Simolan Rosariossa.  Ruusujen paras kukinta oli jo ohi tältä kesältä, mutta aina vierailuilla näkee ja oppii jotain uutta ja mielenkiintoista.

Päivölä

Päivölään pääsin tutustumaan bloggaajien retkellä. Kukkivia pensaita oli vielä sen verran, että vastassa oli ruusun tuoksu.
Paikalla toiminnasta kertomassa olivat Pirkko Kahila ja Peter Joy.

Päivölä on entinen Helsingin yliopiston kasvinjalostuslaitoksen ruusutarha, jossa yliopiston luovuttua toiminnasta sitä ovat omin voimin jatkaneet mm. Pirkko ja Peter. 

Jalostuksella tavoitellaan Suomen olosuhteissa kestäviä, terveitä ja pitkään kukkivia ruusuja.  Työn tuloksena saatavilla ovatkin ruusut Sävel, Sointu, Syke, Ilo, Lumo, Loiste ja pimpinellaruusu Tove Jansson.











Menin näistä sulosoinnuista aivan sekaisin. Opiskelin nimiä kuvausjärjestyksessä, mutta muistinko niitä enää kotona, no en.  Muistelen, että ensimmäinen kuvattu ruusu olisi ollut Sointu ja toinen Syke, mutta kuvat ja värit eivät ihan täsmää. Tai vaaleanpunaisen sävyjä on vaikea erottaa kuvista. Joten en siis uskalla nimetä kuvien ruusuja. Seuraavan kerran nähdessäni osaan katsoa tarkemmin.











Juttuja jalostustyöstä oli mielenkiintoista kuunnella. Aina ei onnistu, tämäkin kaunokainen on teettänyt paljon turhaa työtä, kun yrityksestä huolimatta riittävän kestävän ruusun jalostaminen ei ole onnistunut.







Muutama kuva lisää: ruusuja, liljoja, kurjenmiekkoja.

Kotiin mukaan lähti tietysti taimia, syysastereita ihan suunnitellusti, ja muutama muu vähemmän suunniteltu. Osalle olen keksinyt paikan, osan sijoittaminen vaatii taimikierrätystä pihalla.



Simolan Rosario

Simolan Rosariossa Klaukkalan lähellä oli sunnuntaina avointen ovien päivä.  Ruusujen kukinta oli selvemmin ohi kuin Päivölässä. Valamonruusut kukkivat. 









Ja ukkospilvet vaanivat joka puolella ympärillä.

Talvi oli tuhonnut ruusunversoja, mutta mikään ei ollut lopullisesti menetetty. Ruusut kasvavat voimakkaasti, mutta tämän kesän kukinta kärsi.
















Ruusujen joukossa kasvaa myös perennoja ja luonnonkukat saavat kukkia.  Kiva kuulla, että jollain muullakin on periaate, että mitään ei kitketä pois, jos sitä ei tunnisteta;)

Puistotunnelmaa: vanhimmat pitkät ja leveät ruusurivistöt päättyvät jämäkästi tuijiin.

Tässä vaiheessa jyrinä oli jo niin uhkaava, että kiirehdin kotiin ukkosta pelkäävän koiran turvaksi. Paratiisigalleria jäi katsastamatta, samoin myynnissä olleet Hongiston taimiston ruusuntaimet.

Vaaleanpunaisten pensasangervojen vuoro

Keskikesän kukinta oli runsasta, mutta se meni jo ohi, ja vasta ollaan heinäkuun alussa!  Pionikin avasi nuppunsa pahimpaan sateeseen.  Onneksi pensasangervot sentään kukkivat.  (Ja alpit, ja pikkusydän)

Ruusuangervoaita näytti keväällä todella huonolta. Silmut olivat pieniä ja luulin jo, että koko aidanpätkä kuivuu eikä jaksa puhjeta lehteen.  Nyt pensaat kumminkin kukkivat, runsaammin kuin koskaan aikaisemmin.









Viikonloppuna poistin pensaista näkyvimpiä kuivia oksankärkiä. Kuvatessa huomasin, että kuivia oksia jäi silti, mutta eivät ne yleissilmäyksellä enää erotu.  Ja nehän jäävät uuden kasvun alle ja varisevat aikanaan.

Terassin vieressä kasvavat pensaat olivat täällä jo silloin kun muutin. Oletan, että ne ovat loistoangervoja.  Loistoangervo on hyvä pensas räystään alle. Sitä ei haittaa yhtään, vaikka talvella tulisi päälle metrin lumi- ja jääkasa. Sen taipuisat oksat kestävät murtumatta, ja vaikka viottuisivatkin, niin pensas kukkii silti uusilla versoilla.

Sade taivutti kukkivia versoja. Pensas myös leviää juurivesoista. Ja keltapeippi se vasta leviääkin. Välissä on siis polku.

Kolmas vaaleanpunakukkainen on keltajapaninangervo.  Tai jotain sinnepäin, sillä kaivoin pari vuotta sitten pieniä siementaimia kadunvarresta...  Alkukesästä lehdet ovat kirkkaamman keltaiset, vaaleanvihreät ne ovat vieläkin.

Luonnonkasvit pihassa: maitohorsma

Minusta maitohorsma sopii hienosti autotallin seinän väriin ja vierustalle. Horsmat kasvavat varjoisalla pohjoisseunustalla, räystään alla kuivassa paikassa. Viereen kasaantuu talvisin paksut lumikasat katolta pudonneesta lumesta. Ihan hyvä, että joku kasvi viihtyy tässäkin paikassa. Itsestään tuo on levinnyt, ei istutettu.

Englannissahan ainakin valkoinen horsma on kelvannut puutarhoihin, vaikkapa Sissinghurstiin. Noin kuudella punnalla sellaisen saisi hankittua esim. täältä.

Syötäväksikin  horsma kelpaisi. Versoja olen kerännyt välillä keväisin ja lehtiä myöhemmin kesällä teesekoituksiin, en tosin omasta pihasta.

Tänä kesänä horsmat kukkivat teiden varsillakin erityisen näyttävästi.
 

Kaikki eivät näitä horsmia ymmärrä. Muutama vuosi sitten vierailulle tullessaan äitini ei ehtinyt edes nousta autosta kun jo huusi: "Ota nuo heti pois. Ihan kamalat!"

Ovatko?