Valkoisia pilkkuja

Tänään sade on varistanut viimeisetkin omenapuun kukat, mutta onhan sateella aikaa ladata koneelle viime päivien kuvasatoa.

Parina päivänä oli kukkasadetta ja nurmikko oli terälehtien pilkuttama. Omenapuun alla on useita valkokukkaisia kasveja, joista monet ainakin tänä vuonna kukkivat puun kanssa samaan aikaan.  Jotkut jäävät täysin omenapuun kukkien varjoon, jotkut, niin kuin tuoksumatara, oikein lisäävät valkoista hehkua.

Tuoksumatara viihtyy, kolmessa vuodessa kaksi kokeilutainta on levinnyt yli neliön alueeksi. Sillä on vielä tilaa levitä ja onneksi se on niin vaatimaton kasvi, että olen voinut siirtää taimia pariin hankalaan paikkaan, kuten koivun alle ja talon varjoon. Se kukkii ja leviää myös kuivassa ja happamassa maassa.

Tarhakalliokielo mahtuu kasvamaan tuoksumataramatossa. Se ei ole levinnyt olleenkaan yhtä vauhdikkaasti kuin matara, mutta hitaasti hyvä tulee.  Varsien korkeus lähenee jo metriä.

Ahomansikka on vaeltanut puun alle omia aikojaan. Ensimmäiset mansikan taimet ovat tulleet jonkun perennan kylkiäisinä ja nykyisin mansikkaa on ihan joka paikassa. Varjoisista paikoista kitken taimet pois, mutta omenapuun alla niitä saa olla, sillä siellä auringossa ne tuottavat hyvin mansikoita.

Yritin kerran kasvattaa perhosorvokkia siemenestä, taimet kituivat pari vuotta ja hävisivät sitten. Yhtenä kesänä oli iloinen yllätys, kun omenapuun alta löytyi uusi tulokas. Ehkä perhosorvokkia on ollutkin pihalla ja taimet saivat tilaa kasvaa, kun nurmikko on vähentynyt? Orvokki näyttäisi olevan hyvä leviämään siemenestä. Tänä vuonna sen taimia on putkahdellut muualtakin, kuvan kukkaset löytyivät polulta autotallin takaa.