Komposti täyttyy

Kompostikehikot ovat jäämässä liian pieniksi. Haluaisin vähän isommat, vaikka 1,2x1,2 kokoiset kompostit, mielellään harmaantuvasta lehtikuusesta. Maatumisen kannaltakin vähän suurempi komposti olisi parempi. Mutta kun en osaa nikkaroida, niin ostin valmiit kestopuiset kehikot. Hyvä puoli noissa koottavissa kehikoissa on, että korkeutta voi säädellä. Tunsin itseni viime syksynä hetken oikein fiksuksi, kun keksin, että kehikkoa voi korottaa siirtämällä rimoja kompostista, johon käänsin edellisen vuoden maatuneet lehdet.  Alkaa tosin muistuttaa Pisan kaltevaa tornia...  Ehkä ensi kevään tyhjennys- ja kääntämiskierroksen yhteydessä lisään riviin kolmannen kehikon.








Yritän jättää mahdollisimman paljon lehtiä maahan, pensaiden alle, perennapenkkeihin, mihin nyt mahtuvatkin maatumaan niin, etteivät lentelisi naapureiden nurmikoille.  Vaahteran lehtiä on mahdoton saada piiloon, ne on haravoitava.  Ylimmän kuvan jätesäkissä on jo vaahteranlehtiä odottamassa kompostin painumista. Kastelu nopeuttaa painumista, jos vesisadetta ei kuulu. Viime syksyn lehdet ovat muuten maatuneet tosi hyvin, enemmänkin olisin voinut levitellä tuotosta katteeksi pensaille ym.


Pihakoivu on jo pudottanut lehdet, osa koivuista on melkein vihreitä ja muissakin puissa ja pensaissa lehtiä onneksi on, vielä ei ole syksy niin pitkällä!  Aurinko paistaa, on lämmintä, eikä ennustetusta myrskystä näy merkkiäkään.

Piha syyskuussa

Syyskuun ilme on ollut aika väritön, niin oli kyllä elokuukin. Tänä kesänä kukinta tuntui keskittyvän heinäkuulle. Onneksi on jo ruskavärejä!

Teoriassa pihalla on paljonkin syyskukkijoita, mutta johonkin ne ovat hävinneet. Syysleimut kärsivät sateesta ja kukat eivät koskaan auenneet kunnolla. Vesisade kaatoi ja katkoi myös kultapalloja. Talvi vei syrikän ja hopeasyysvuokon, ja osan kaunopunahatuista. 

Punahatut kestävät huonosti, joka talvi häviää osa, joten enpä taida enää hankkia täydennystaimia. Jos en sitten innostu kasvattamaan siemenestä. Se olisi niin hyvä syyskasvi, kestää pystyssä sadettakin.

Syysasteri ja kanadanpiisku kukkivat, mutta tontin eteläreunassa ne näkyvät paremmin naapuriin kuin omalle pihalle. Kukassa ovat myös pensashanhikit, syysmaksaruohot ja hopeatäpläpeippi, joka on kolmannella kukintakierroksella. 



Syksyn väri on siis selvästi punainen. Punaista on myös punalehtiruusun marjoissa, purppurakeijunkukan ja happomarjan lehdissä, callunoissa, punarohtoluppion kukissakin jos ne vaan ehtisivät aueta.  Kuvissa on säleikkövilliviinin ja ruusuangervon syysväritystä.


Mitäköhän kannattaisi muuttaa ensi vuonna?  Lumikärhölle pitäisi keksiä paikka, jossa se jaksaisi kukkia. Sen valkoisten kukkien oli tarkoitus piristää punaisen keskellä. Rohtoluppio kaipaisi selvästi enemmän aurinkoa, että se ehtisi kukkia kunnolla, samoin syyskimikki.  Koko tontin eteläreuna olisi raivattava ja keksittävä sinne kasveja, joita voisi ihailla omaltakin pihalta. 

Tämän kesän kasvien siirtokierroskin on vielä menossa, tänään olisi saatava tuoksukurjenpolvia ja kirjoukonhattuja istutettua uusiin paikkoihin.

Siemeniä, siemeniä

Olen tänä syksynä innostunut keräämään siemeniä. Suurin osa on ihan omalta pihalta, osa tuttujen pihoilta ja tienvarsiltakin on löytynyt mm. metsänätkelmää.

Siemenpussien taittelu Strömsön ohjeiden mukaan on osoittautunut hyödylliseksi taidoksi. Melkein aina on joku paperi mukana, josta saa taiteltua kuoren, eikä tarvitse ravistella siemeniä taskujen pohjilta.


Seuraavaksi pitäisi selvittää, mitä kannattaa kylvää nyt ja mitä jätetään ensi kevääseen. Saksankirvelin laitoin jo ulos isoihin muoviruukkuihin.

Monivuotinen syysistutus?

Suomen kauneimman pihan innoittamana istutin kanervia maahan. Saa nähdä, talvehtivatko.

Nyt alueen reuna näyttää minusta pirteältä. Kavereina on mm. pesäkuusi, japaninhappomarja, ohotanmaruna ja neidonkurjenpolvi.  Alta siirsin pois pari kitukasvuista rentoakankaalin tainta.

Piha elokuussa

Kun muiltakin kesäkuukausilta on pihan yleiskuvan, niin otinpa sen elokuultakin. Aurinko on jo niin matalalla, että puut varjostavat keskipäivälläkin. Syysleimut kukkivat, ei ihan täysillä vielä. Samoin kukassa ovat ukonhatut ja kultapallot sekä värimintut. Muuten on aika väritöntä. Kuivuus ruskettaa nurmikkoa, aiheuttaa härmää ja tiputtaa koivunlehtiä.  

Joka kesä teen päätöksen, en kastele, enkä ainakaan perennoja. Tänä kesänä päätös oli pitkään helppo pitää, mutta viimeisen viikon olen kastellut, myös perennoja.  Kesällä istutettuja taimia on pakko kastella ja myös viime kesänä istutetuille pensaille olen kantanut vettä. Marjapensaat ovat vaatineet paljon kastelua, etteivät pudota raakileita.  Nurmikkoa saa pärjätä ilman vettä, ruskettukoon, se kestää sen.  Osa nurmikosta on kumma kyllä edelleen vihreänä, yökosteus taitaa riittää sille.  Kuvan sininataa ja kissankäpälää ei tosin tarvitse kastella.

Nyt sen huomaa, kun kastelukannun kanssa pitää kiertää, miten paljon olen kerännyt kasveja ruukkuihin.  Ruukussa on taimia ja pistokkaita, kesäkukkia, yrttejä, kokeilussa myös porkkanaa, perunaa ja hernettä, kun minikasvimaalle ei mahtunut. Hernettä tulee saman verran kuin avomaallakin, porkkana- ja perunasadosta en vielä tiedä. 
Väripeippi viihtyy terassin valokatteen alla, seurana mm. basilikaa, lippiaa, ruohosipulia ja porkkanaa.

Halosenniemessä

Kuvat ovat yli viikon takaa Tuusula-päivän vierailulta Halosenniemestä. Olen pitkään halunnut käydä siellä, pääasiassa puutarhan takia;) ja kun museot olivat Tuusula-päivänä ilmaisia, niin sinne siis.  Välillä satoi ja välillä paistoi aurinko, niin kuin tyypillistä on ollut tälle kesälle. Laineiden liplatusta olisin kuunnellut pidempäänkin.













Kyssäkaalit, parsat ja monet muut vihannekset kasvoivat hyvin kasvimaalla. Kuvan tomaattien minikasvihuone/lava ei vaatisi kovin kummoisia nikkarointitaitoja.

Rannat ovat suojeltuja. Muuallakin oli mukavia näkymiä, mm. niittyä ja varjoista kalliometsää.

 

  













Kun uusilla omakotialueilla autotallit ja varastot vievät pihojen parhaat paikat, niin niiden seinustoita voisi minusta käyttää hyödyksi useammin. Köynnöksillä, perennoilla tai vaikka hyötykasveilla saisi viihtyisämpää ilmettä aikaan kuin sepelillä ja nurmikolla.

 

Kävin myös sisällä museossa, mutta ulkona pääsivät kävijät itse osallistumaan yhteisöllisen taideteoksen luontiin.  Sateenvarjoista muodostui puro, ruskean sateenvarjon kiinnitäminen oli minun panokseni tähän teokseen.

Se vallaton yleisilme

Heinäkuun puolessa välissä pihalla alkoi näyttää villiltä. Kasvit eivät enää mahdu penkkeihin ja sadekuurot saivat korkeammat kasvit retkottamaan. Nurmikolla valkoapilat on leikkaamatta, koska kimalaisille pitää olla ruokaa tarjolla. Ne pitävät myös kangasajuruohosta. Peipit, vuorikaunokit ja pikkusydämet kukkivat aina vaan, myös kimalaisten herkkua.



Kesäkuun puolivälissä oli järjestys säilynyt vähän paremmin. Nurmikko tosin oli vähän pitkä silloinkin kuvanottohetkellä. Toukokuussa näytti tältä.

Lähikuvassa

Koska pihan yleisilme alkaa olla aika vallaton, niin tässä viime viikon aikana otettuja lähikuvia.




Isoa peurankelloa etsin monta vuotta kunnes sain tuttavalta alkuja. Nyt ne kukkivat ensimmäistä kertaa oikein kunnolla.


Palavarakkaus tuli pihalle kasvimyyjäisistä kaupanpäällisinä, kun etsimääni kultapalloa ei ollut jäljellä kuin yksi taimi. Rakkaus kitui parissakin eri paikassa, kunnes siirsin sen vahvistumaan ruukkuun. Se onkin vahvistunut ja kukkavarret ovat lisääntyneet, pysyvä paikka on vielä löytämättä. Ruukuissa kavereina on myös mm. ukonhattua ja harmaamalvikkia. Mihin ihmeessä saisin mahtumaan korkeiden perinnekasvien  alueen?

Pioni on yksi pihalla alunperin olleista kasveista ja yksi harvoista, jonka paikka ei ole vaihtunut viime vuosina. Se uhkaa koko ajan jäädä muiden kasvien varjoon ja puristukseen. Tänä kesänä se kukkii paremmin kuin vuosiin (niin kuin melkein kaikki muutkin kukat).

Keltainen akileija on äitini siemenestä kasvattama. Lykkäsin sen väliaikaiseen paikkaan penkin reunaan pikkuruisena siementaimena. Siinä se on edelleen, halkaisijaltaan yli puolimetrisenä tuppaana ja kukkat huojuvat n. metrin korkeudessa. Tai oikeasti sateen jälkeen ne retkottavat keskellä polkua.

Ruskolilja on myös pihan alkuperäisiä kasveja. Se on yksi niistä harvoista kukista, jotka kukkivat tänä kesänä tavallista huonommin. Kukkavarsia on normaali määrä, mutta kaikkiin varsiin tuli vain yksi kukka.

Mikä toi on?

- Ruohonleikkuri.
- ......(vakavaa pohdintaa)....  Se on hauska.

- Mitä sä teet?
- Leikkaan nurmikkoa.
- Ai tolla. Miks?
- Eiks o kätevä. Ja hiljainen. Paljon hiljaisempi kuin semmoinen pörisevä bensaleikkuri.
- Meillä on semmoinen. Monta, ne on rikki.
 


- Kauramoottori!
- Kuntoilua?
- Meillä oli tommonen joskus kotona.

Olen leikannut nurmikkoa käsikäyttöisellä leikkurilla jo vuosia, tänä kesänä sitä on innostuttu kommentoimaa. Ohi kulkevia lapsia se on aina huvittanut kovasti.

Välillä perustelen: ei ole yhtään sen raskaampi leikata kuin painavammalla bensiinikäyttöisellä. Puolet pihasta on jo leikattu siinä vaiheessa kun vasta olisin saanut bensakoneen käyntiin. Ei saastuta (jostain luettua: 0,5h bensakäyttöisellä tuottaa yhtä paljon päästöjä kuin 600 km automatka). Hiljainen, voi leikata koska vaan häiritsemättä naapureita. Lähes huoltovapaa. Melkein ilmaista.

Tämän kesän yllätyksiä

Kun kitkemisessä ei ole turhan tarkka niin tulee kivoja yllätyksiä.

Toissa kesänä sain Tapiolan kevätkukkaistutuksista postettuja orvokkeja, jotka kukkivat koko sen kesän ja vielä viime kesänäkin. Tänä vuonna paikalla kukkii taas, väri on tosin ihan eri. Vanhat taimet oli tummansinisiä:o

Pink Pandaa on ollut onnenpensaan alla vuosia eikä se ole levinnyt. Nyt yhtäkkiä on tullut uusi taimi noin metrin päähän muista.

Muita siementaimiyllätyksiä ovat olleet mm. viinisuolaheinä, villiviini ja isotähtiputki.  Kärhön taimi on kasvanut jo muutaman vuoden ja se kukki nyt ensimmäisen kerran, oli vaaleanpunainen kruunukärhö.

Joo-o, pitäisi ehtiä kitkemään. Mutta antaa maahumalan kukkia ensin, ja keto-orvokkikin on niin söpö.

Juhannusaurinkoja

Ennustettua aurinkoa ei ole näkynyt tänään. Juhannussää on sadetta, pilvistä ja +14, mutta ei sentään tuule!  Muutaman kuvan ehdin ottaa pihalta ennen kuin tihkusade muuttui rankaksi.

Päivänkakkarat erottuvat vihreydestä pilvisessäkin säässä. Alkuperäisessä paikassa ne eivät kauan viihtyneet, mutta olen enimmäkseen antanut niiden kukkia siellä missä haluavat. Yleensä kasvit osaavat valita sopivan paikan.

Ylemmässä kuvassa päivänkakkara on asettunut keltaisten kasvien kulmalle keltalehtisen mäkimeiramin ja jättipoimulehden väliin. Alemmassa kuvassa se yrittää piilottaa vesitynnyriä yhdessä nurmitädykkeen ja apilan kanssa.

Sopii kuvattavaksi vain pilvisenä päivänä

Tänään sain otettua yleiskuvia kirjavasta istutusalueesta. Olen yrittänyt kuvata monena päivänä, mutta kuvat ei vain näytä oikeille. Tämä on se sama alue, minkä kuvaamisen kanssa taistelin jo aikaisemmin keväällä (Valoa ja varjoja). Ukkolaukat kimaltaa hienosti auringossa, mutta kamera ei kimallusta suostu tallentamaan.

Istutusalue  on puolivarjoinen. Aurinkoisena päivänä valo tulee osittain puiden oksien läpi ja sitten vielä on tuullut joka päivä. Kasveissa on paljon pienikukkaisia, pienilehtisiä sekä kirjavalehtisiä kasveja. Eli kasvit lepattaa ja valo lepattaa.

Penkiltä tai työhuoneen ikkunasta jaksaisin tuijotella kasveja ja valoa vaikka koko päivän. Toisaalta suunnittelen, että suurilehtiset ja rehevämmän vihreät kasvit saattaisivat toimia paremmin valon vaihtelussa, mutta toistaiseksi saa olla näin. Piha on myös kuiva, joten ne täällä menestyvät suurilehtiset kasvit ovat harvassa. Lisäksi nämä kukat ovat kovasti kimalaisten & co mieleen.

Ukkolaukan alta on kasvamassa punahattuja. Kirjavalehtiset kuvassa ovat hopeatäpläpeippejä, kahta lajiketta + yksi hopeatäpläpeipin ja keltapeipin risteytymä. Vuorikaunokki, rönsyleimu ja kesäpikkusydämet kukkivat.

Lepaan kivikkopuutarhassa

Kuvat on Lepaan kivikkopuutarhasta tältä viikolta. 

Rönsyakankaalista on moneksi. Kuvissa esimerkiksi sammalleimun, rönsyleimun ja kaunokaisen kanssa. Kaunis myös harmaiden kivien keskellä.

Ja liuskekivipolut, portaat ja astinkivet on vaan niin mukavia.

Olisiko pitänyt kitkeä?

Kuulin, että eilen olisi ollut hyvä päivä kitkemiseen. Leikkasin ensin nurmikon ja sitten kiertelinkin vain  pihalla nauttimassa kasvien sekasotkusta.  Minusta kesä näyttää juuri tältä kuin tässä koivun juurelta otetussa kuvassa.

Valkoinen kevät(?)tähtimö ketohärkki *) joukossa ei ole ensinkään niin hento ja viaton kasvi kuin miltä näyttää. Kukinnan jälkeen sitä pitää poistaa, muuten valtaa tilaa sammalleimulta.

Pihalla ongelmana ei ole niinkään se, että penkeissä olisi rikkaruohoja, ei sinne mahdu, vaan joka paikkaan leviävät kasvit. Jos muualle ei mahdu, niin sitten yrittävät siirtyä nurmikolle.  Sellaisiakin paikkoja on, missä penkit vain laajenee, kun kitken heiniä pois kukkien tieltä.

*) ketohärkkihän se on. Tuijottelin koiranulkoilutuslenkillä pientareelle levinnyttä hopeahärkkiä, kun nimi palautui mieleen

Vuorenkilpitunnistusta

 Vuorenkilpi on niitä kasveja, mistä ennen ajattelin, että ei tule minun pihaani. Tässä niitä kumminkin on. Vain vähän, ja juuri nyt oikein rehevän näköisinäkin. Ne sopivat minusta hyvin yhteen vieressä kasvavan pyöreän 'pienilehtisen' pesäkuusen kanssa.

Muistelin, että lehtiä voisi syödäkin vai käytettiinkö niitä lautasina??  Tähän linkkiin törmäsin, kun etsin lajikuvauksia, eli vuorenkilven kuivista lehdistä voi tehdä teetä.  Uskaltaisinko kokeilla?

Omat vuorenkilvet näyttävät vähän erilaisille kuin naapurissa, joten kävin kuvaamassa ja tutkimassa tarkemmin. Omat on tulleet perintökasveina vanhempieni pihasta, joten lajista ei ole ollut tietoa. Mutta vaikuttaisivat herttavuorenkilviltä (Bergenia cordifolia).

Ja naapurin kasveissa kukat ovat vaaleampia ja nuokkuvia, soikkovuorenkilpi (Bergenia crassifolia)?

Valoa ja varjoja

Eilen oli aurinkoinen päivä ja puiden lehdet kasvoivat silmissä. Kiersin pihalla kameran kanssa, valon ja varjon vaihtelusta tuli hieno tunnelma. Kunpa olisi paremmat taidot sen kuvaamiseen.

Omenapuun varjossa pikkusydäntä ja kasvitieteellisiä tulppaaneja. Sekä ahomansikkaa, jaloangervoa ja varjoliljoja ja pilkottaa siellä hopeatäpläpeippikin.












Pikkusydän on aloittanut kukkimisen ja jatkaakin sitten koko kesän. Harvensin taimia viime kesänä, mutta sehän vaan yltyi siitä. Alle jäämässä kultatesma ja tähtiputki, perhoangervo ja amerikanvuokko. Amerikanvuokko pitäisi ehtiä pelastamaan ja siirtämään muualle. Pikkusydämen harvennustaimet kukkivat jo uusissa paikoissa ja tekevät pihasta selvästi rehevämmän näköisen.

Takana penkissä on tyhjää. Sieltä on kuollut syyssyrikkä ja syysvuokko on lähtenyt vaellukselle. Odotan syysvuokon kasvamista ja katson sitten mitä tuohon siirtäisin. Pieniä vuokon alkuja on pitkin penkkiä.

Pioni on saanut enemmän aurikoa tänä keväänä, kun naapurista kaadettiin koivuja ja harvensin omenapuuta. Pionin kukinta on taantunut viime vuosina, mutta jospa se nyt vahvistuisi.
Ukonhattu viihtyy tällä pihalla. Takana on vanhaa tanakkavartista kantaa, vieressä taimikaupasta ostettua lerppuvartista. Lerppu leviää paremmin, harmi.

Aamu oli kaunis, mutta sitten

tuli taas vettä, ja rakeita. Huolissani seurasin terassilta pihan valkenemista, mutta onneksi rakeet olivat pieniä ja sulivat nopeasti. Synkkää on vieläkin, ei taida vaara olla ohi.

Pihatyöt saavat siis odottaa. Tarkoitus oli tänään siirtää pari pikkupensasta ja perennoiden jakamisessa ja siirtämisessä ja myös poistamisessa ja kitkemisessä olisi paljon tekemistä. Kasvilaatikot odottavat kylvämistä, retiisiä ja porkkanaa näin aluksi. Nurmikon onneksi ehdin leikkaamaan eilen, pihan ilme siistiytyi kummasti.

Pihan kevätilmettä

Luumupuiden ja marjapensaiden alla on pihan lehtomaisempi osa ja monia kevätkukkijoita. Kesällä paikka onkin sitten varjoisampi. Siellä on hyvä paikka ruukkutaimille. Osa kuvan ruukuista on viimekesäisiä, osan taimista olen ruukuttanut viime päivinä, kun olen siivonnut kukkapenkkejä. Luulisin, että jalopähkämöille löytyy ottajia, ja ehkä muillekin. Osa odottaa tilaa omalla pihalla, kunhan tämä kasvien siirtelykierros etenee.

Narsissit näyttävät minusta väärään paikkaan pudonneille, kun niiden alla näkyy paljasta maata. Ehkä lisään tuohon syksyllä jotain pikkusipuleita. Sieltä on nousemassa keltareunakuunliljoja kunhan ehtivät.

Alemmassa kuvassa on sitten tälle pihalle tyypillisempi istutusalue. Kuinka monta lajia kuvasta löytyy?  Kaikkia ei kuvasta pysty tunnistamaan, mutta ainakin yhdeksän: pihaesikko, luumupuu, syreeni, sinivuokko, maahumala, rentoakankaali, viiruhelpi, kanadanpiisku ja keltapeippi.

Eilisen aurinkoisen päivän väripilkku

Tabletilla otettu kuva ei ihan tee oikeutta kasveille, mutta eilen auringonpaisteessa en nähnyt mitä tuli kuvattua. Tänään taas ei kameran kanssa ole asiaa vesisateeseen. Sini- ja valkovuokot ovat tiukasti kiinni. Mutta punainen erottuu tänäänkin.
Kuvan punainen kasvi on lusikkamaksaruoho, joka talven jälkeen on vahvan värinen. Väri oli yllätys, harmaan maksaruohon ostin. Kesäksi se harmaantuu taas.  'Ikivihreänä' lusikkamaksaruohon talvenkestävyys on heikko, mutta se on nyt kaksi talvea talvehtinut sekä tässä että vielä kuivemmassa paikassa koivun alla.
Vuokkojen kukinnan jälkeen väriä alueelle tuo kultatesma, kuvan oikeassa alakulmassa vähän pilkottaa. Sen kevät- ja alkukesäväri on pirteä keltavihreä. Se on myös viihtynyt hyvin kuivassa paikassa ja tehnyt siementaimia, joita pääsen kokeilemaan eri paikkoihin ja eri kasvien kanssa. Tässä havujen vieressä, viime kesän taimia siirsin pikkusydämen ja purppurakeijunkukan viereen.