Lähikuvassa

Koska pihan yleisilme alkaa olla aika vallaton, niin tässä viime viikon aikana otettuja lähikuvia.




Isoa peurankelloa etsin monta vuotta kunnes sain tuttavalta alkuja. Nyt ne kukkivat ensimmäistä kertaa oikein kunnolla.


Palavarakkaus tuli pihalle kasvimyyjäisistä kaupanpäällisinä, kun etsimääni kultapalloa ei ollut jäljellä kuin yksi taimi. Rakkaus kitui parissakin eri paikassa, kunnes siirsin sen vahvistumaan ruukkuun. Se onkin vahvistunut ja kukkavarret ovat lisääntyneet, pysyvä paikka on vielä löytämättä. Ruukuissa kavereina on myös mm. ukonhattua ja harmaamalvikkia. Mihin ihmeessä saisin mahtumaan korkeiden perinnekasvien  alueen?

Pioni on yksi pihalla alunperin olleista kasveista ja yksi harvoista, jonka paikka ei ole vaihtunut viime vuosina. Se uhkaa koko ajan jäädä muiden kasvien varjoon ja puristukseen. Tänä kesänä se kukkii paremmin kuin vuosiin (niin kuin melkein kaikki muutkin kukat).

Keltainen akileija on äitini siemenestä kasvattama. Lykkäsin sen väliaikaiseen paikkaan penkin reunaan pikkuruisena siementaimena. Siinä se on edelleen, halkaisijaltaan yli puolimetrisenä tuppaana ja kukkat huojuvat n. metrin korkeudessa. Tai oikeasti sateen jälkeen ne retkottavat keskellä polkua.

Ruskolilja on myös pihan alkuperäisiä kasveja. Se on yksi niistä harvoista kukista, jotka kukkivat tänä kesänä tavallista huonommin. Kukkavarsia on normaali määrä, mutta kaikkiin varsiin tuli vain yksi kukka.