Piha syyskuussa

Syyskuun ilme on ollut aika väritön, niin oli kyllä elokuukin. Tänä kesänä kukinta tuntui keskittyvän heinäkuulle. Onneksi on jo ruskavärejä!

Teoriassa pihalla on paljonkin syyskukkijoita, mutta johonkin ne ovat hävinneet. Syysleimut kärsivät sateesta ja kukat eivät koskaan auenneet kunnolla. Vesisade kaatoi ja katkoi myös kultapalloja. Talvi vei syrikän ja hopeasyysvuokon, ja osan kaunopunahatuista. 

Punahatut kestävät huonosti, joka talvi häviää osa, joten enpä taida enää hankkia täydennystaimia. Jos en sitten innostu kasvattamaan siemenestä. Se olisi niin hyvä syyskasvi, kestää pystyssä sadettakin.

Syysasteri ja kanadanpiisku kukkivat, mutta tontin eteläreunassa ne näkyvät paremmin naapuriin kuin omalle pihalle. Kukassa ovat myös pensashanhikit, syysmaksaruohot ja hopeatäpläpeippi, joka on kolmannella kukintakierroksella. 



Syksyn väri on siis selvästi punainen. Punaista on myös punalehtiruusun marjoissa, purppurakeijunkukan ja happomarjan lehdissä, callunoissa, punarohtoluppion kukissakin jos ne vaan ehtisivät aueta.  Kuvissa on säleikkövilliviinin ja ruusuangervon syysväritystä.


Mitäköhän kannattaisi muuttaa ensi vuonna?  Lumikärhölle pitäisi keksiä paikka, jossa se jaksaisi kukkia. Sen valkoisten kukkien oli tarkoitus piristää punaisen keskellä. Rohtoluppio kaipaisi selvästi enemmän aurinkoa, että se ehtisi kukkia kunnolla, samoin syyskimikki.  Koko tontin eteläreuna olisi raivattava ja keksittävä sinne kasveja, joita voisi ihailla omaltakin pihalta. 

Tämän kesän kasvien siirtokierroskin on vielä menossa, tänään olisi saatava tuoksukurjenpolvia ja kirjoukonhattuja istutettua uusiin paikkoihin.