Pelkkää ihastelua

Viikonloppu on mennyt ihastellessa kukkivia omenapuita. Paitsi että puut ovat häkellyttävän näköisiä kun ne ovat aivan valkoisenaan kukkia, niin koko piha myös tuoksuu omenankukille. Pölyttäjiäkin riittää, surina ja pörinä on hirmuinen. Lisätunnelmaa luovat pöntössä mekkaloivat talitintin poikaset. Yritin äänittää, mutta sain tulokseksi enimmäkseen tuulen huminaa, joten tässä pelkkiä kuvia.

Puun alla surinaa kuuntelemassa, surisijat eivät eivät ehtineet pysähtyä kuvattaviksi

Pihaa lauantain ilta-auringossa

Tämänpäiväinen kuva on otettu tabletilla, kun kameran akku tyhjeni kaikesta kuvaamisesta.  Lauantaina osa kukista oli nuppuisia, tänään kukat olivat avautuneet ja oksien läpi näkyi vain vähän sinistä taivasta.

Omenapuiden lisäksi monet muutkin ovat innostuneet kukkimaan tavallista runsaammin, esimerkiksi alppikärhö.

 Ja vielä keltapeippi parhaimmillaan

Vähän vaaleanpunaista

Keltaisen ja valkoisen kauden väliin tulikin vaaleanpunaisten kukkien aika.Tähtitulppaanit ehdin kuvaamaan juuri ja juuri, niiden kukinta meni ohi tosi nopeasti.

Sammalleimu kukkii, vaikka täysi kukinta odottaakin kunnon auringonpaistetta. Koivun juurella pilkottaa paljon tummempia kukkia, mutta taimet on minusta ihan samasta paikasta peräisin. Olen jakanut alkuperäistä leimutupasta ja levittänyt sitä pitkin pihaa. Koivun alla on kiviä, joiden päällä leimu kasvaa. Vaikuttaisiko kasvupaikka noin paljon kukkien väriin?

Hopeatäpläpeippiä olen istuttanut kahta laatua, tässä vaaleanpunainen ja aikaisempi lajike. Kolmas lajike syntyi, niin luulen, hopeatäpläpeipin ja keltapeipin risteytymänä, tummemmat kukat kuvassa.

Pikkusydän kukkii ja kukkii. Tässä puolivarjon paikassa se on yleensä jaksanut kukkia koko kesän.

















Puna-ailakki vaeltaa pitkin pihaa. Sitä ei ole talvi haitannut, taimia on runsasti.

Omenapuun vaaleanpunaisia nuppuja, kukat avautuvat hetkenä minä hyvänsä.















Särkynytsydän aloittaa kukintaa. Se on ilmeisesti kärsinyt talvesta tai keväästä, sillä versot on tavallista matalampia ja kukkavarretkin ovat aika lyhyitä. Taustan valkoiset pilkut ovat tuoksumataran nuppuja.

Mennyttäkö?

Vaikka en enää ole pysynyt kameran kanssa perässä kuvaamassa edes kaikkea uutta vihreää ja kukkivaa, joidenkin kasvien kasvuunlähtöä olen silti alkanut kaivata.

Neidonruusu näyttää entiseltä. Ruusu on ennenkin kärsinyt talvista, mutta ei näin pahasti. Aikaisemmin joku oksa on kuitenkin jäänyt henkiin ja uusia vesoja on kasvanut, nyt kaikki oksat näyttävät kuivilta.  Kuvassa viime kesän kukintaa, se oli runsasta ja pensas kasvoikin kovasti, yli kaksimetriseksi. Toivottavasti olen liian hätäinen ja uusia juurivesoja ilmaantuu nytkin. Kesän kukinta on kumminkin menetetty;(




 

Toinen talvesta kärsinyt I-vyöhykkeen pensas on ruusuherukka. Oikeastaan se on kärsinyt joka ikisestä talvesta ja ehdin jo suunnitella, mitä uutta kokeilisin pensaalta vapautuvassa paikassa. Tänään kumminkin pensaan juuressa näkyi uutta kasvua. Kovin suurta toivoa pensaan pärjäämisestä ja kukinnasta ei ole. Pensas ei vain osaa syksyllä valmistautua ajoissa talveen, tai siltä se näyttää, kun lehdet ovat vihreät siinä vaiheessa, kun muut herukat ovat jo pudottaneet lehtensä. Keväisin olen poistanut pensaasta kuolleita oksia eikä se ole kukkinut istuttamisen jälkeen kertaakaan. Täällä pensas uutena ja kukkivana.

Mahdollisten menetysten listaan pitää lisätä myös lumikärhö. Jos se ei lähde versomaan juuresta, niin luovutan. Tämä oli jo toinen taimi, ja lisäksi kolmatta kokeilin kasvattaa ruukussa. Viimeisin yksilö sentään selvisi yhdestä talvesta, kasvoi, mutta ei kukkinut viime kesänä. Eli ei tämän pihan kasvi, harmi.

Lista jatkuu. Mitäs menin  keväällä kirjoittamaan, että ruukussa talvehtivilla perennoilla ei ole mitään hätää. Ne siis kuolivat. Ei ihan kaikki, mutta mm. palavarakkaus ja harmaamalvikki menehtyivät.  En edes muista, mitä kaikkea ruukuissa oli, ukonhattu kumminkin selvisi. Kuvassa palavanrakkauden punaisia kukintoja viime kesältä, se oli jo silloin viettänyt yhden talven ruukussa.



Ja lista jatkuu yrteillä: salvia, raskanrakuuna, viinisuolaheinä, sitruunamelissa. Suolaheinän siementaimia onneksi löytyi ja toivon, että sitruunamelissakin vielä ilmestyy jostain.  Osa kasveista on lähtenyt hitaasti kasvuun, mutta onko se vain näköharhaa ja kasvit ovat aikataulussaan, kesä vain on aikaisessa?

Suurin osa kasveista voi kuitenkin hyvin.  Kärsivän ruusuherukan vieressä rungollisella punaherukalla on ennätyskukinta. Mustaherukka kukkii myös hyvin, karviaisia en ole ehtinyt edes katsomaan. Omena- ja luumupuissa on hirveästi nuppuja. Ruusuherukan vieressä kukkivat narsissit ja kesäpikkusydämet. Tuo on niin outo väriyhdistelmä, että piti  ihan tarkistaa vanhoista kuvista: pikkusydän ei ole aikaisemmin ehtinyt kukkimaan samaan aikaan narsissien kanssa.

Kaipasin keltaista

Ostin orvokkeja värinkaipuuseen, vaaleankeltaista, vähän orassia ja punaista.  Piristävät kovasti. Koska orvokit yleensä jaksavat kukkia koko kesän, niin voi olla, että tänä vuonna muutkin kesäkukat tulevat olemaan  yhtä aurinkoisia.

Ilta-aurinko oli todella häikäisevä.  Vai tuliko hohto sinivuokoista?