Koivun alla ilman kastelua,

tai ainakin melkein ilman, pärjäävät kangasajuruoho, pikkutalvio ja sammalleimu. Omin keinoin kasvupaikkansa on valinnut siankärsämö. Näitä kasveja ei juuri tarvitse kastella vaikka paikka on kuiva ja aurinkoinen. Ne työllistävät kyllä muuten, sillä kasvutilasta on käynnissä jatkuva taistelu ja pitää toimia erotuomarina. Pikkutalvio suikertaa maata pitkin piilossa pitkiä matkoja ja kangasajuruoho laajenee sekä kasvullisesti että siementämällä.  Sammalleimu on näistä huonoin pitämään puolensa.
Vähän kauempana koivusta on vielä suikeroalpia (missä sitä ei olisi), rönsyansikkaa ja ketoneilikkaa, samanlaisia taistelijoita nekin. Rönsyansikalle olisi vähän kosteampi tai varjoisempi paikka sopivampi, sillä tuolla sen lehdet käpertyvät nopeasti helteellä. Eilen huomasin, että aurinkoisimman paikan lehdet olivat yllättävän pirteitä. Päättelin, että se johtuu siitä, että suikeroalpi on päässyt kasvamaan ansikan juurelle ja auttaa pitämään maan paremmin kosteana. Siis, kitkenkö suikeroalpin pois vai annanko levitä?