Sadepäivänä ehtii käymään läpi otettuja kuvia.
Alppikärhö on tehnyt useampia siementaimia, mutta tämä vaaleanpunainen on kruunukärhön jälkeläinen värin perusteella. Voisi se olla risteymäkin, sillä kukat ovat suuremmat kuin istutetussa kruunukärhössä. Tai sitten suuri koko johtuu yksinkertaisesti siitä, että kasvi on itse löytänyt hyvän paikan eikä kukaan ole siirrellyt ja retuuttanut sitä ympäri pihaa parempaa paikkaa etsien.
Rönsyleimu on muutaman vuoden jurottamisen jälkeen levinnyt reheväksi polunreunukseksi. Ahomansikkaa on ihan joka paikassa. Ensimmäiset mansikat on usein löytyneet juhannuksen aikoihin, mutta ei tänä vuonna. Kukinta on ollut runsasta, ja niin myös kasvimaan mansikoilla.
Katsoin Gardeners' Worldia yhtenä päivänä youtubesta, ja siellä haastateltiin camassian kasvattajaa. Alkoi vaikuttaa tutulta, ja kas, pari tähtihyasinttia piileskeli penkissä.
Taustan punalehtinen on peruukkipensas, jonka en uskonut selviävän talvesta. Lehdet tulivat myöhään, mutta nyt se kasvaa hyvin. Vuorikaunokki yrittää tukahduttaa molemmat. Olin siirtävinäni vuorikaunokin pois peruukkipensaan tieltä viime kesänä, mutta ei se niin helpolla luovuta.
Harmaa-ajuruoho on vähintään tuplannut kokonsa viime kesästä. Sen suunta on tarmokkaasti pois kukkapenkistä.
Koira ei yleensä välitä kasveista, mutta tämän taimen se on nyhtänyt ylös pariinkin kertaa ja luulin jo menettäneeni koko kasvin. (Toinen koiraa ärsyttänyt kasvi on kissankäpälä. Viereinen mirrinminttu on sen sijaan saanut olla rauhassa.)
Kanadanruohokanukka on ollut pihassa monta vuotta. Tämänkin kasvin luulin siirtäneeni kokonaan parempaan (=varjoisampaan, kosteampaan) paikkaan, mutta suikertavia juuria oli jäänyt alkuperäiselle alueelle ja nyt puhkesi ensimmäinen kukka!
Edellisessä postauksessa suunnittelin uutta pensasta, tässä uusi tulokas purppuraheisiangervo Lady in Red sovituksessa, tuo keskellä pilkottava punalehtinen. Olen aika tyytyväinen;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti