Vihreää

Pidän ainavihannista maanpeitekasveista ja erityisesti syksyisin ja tällaisena talvena on mukavaa, kun pihalla ei ole näkyvissä vain paljasta maata.  Siistiksi pihaa ei voi sanoa, sillä jätin syksyllä mahdollisimman paljon lehtiä penkkeihin, pensaiden alle ja myös nurmikolle. Hyödyllistä kasveille, pieneläimille ja maaperälle, ja siellähän ne lumen alla maatuu ja häviää kevääseen mennessä... Välillä kyllä tekisi mieli alkaa haravoimaan ja poistamaan lehtiä kasvien päältä.

Yllättävän paljon pihalta löytyi vihreää kun tein kierroksen kameran kanssa vuoden vaihteessa.  Kuvissa on rönsyansikkaa ja kultatesmaa, tuivioita, ja sammalta. Lumimarjat ovat jo lähes pudonneet, mutta pensas piristi sisääntuloa pitkälle syksyyn.


Perinteistä talvivihreää tulee kuusista, katajista ja alppiruususta. Rönsyansikan lisäksi tehokkaasti leviävät pikkutalvio ja kelta- ja hopeatäpläpeippi. Suunnilleen samalta kuin kesällä näyttävät mm. sinivuokko, kissankäpälä, valko- ja keltamaksaruoho, sammalleimu ja sininata. Vihreitä ovat myös ahomansikka, tulikellukka, tuoksukurjenpolvi ja puistolemmikki.