Kesä

Jos viimeksi tein kevätpostauksen, niin onhan nyt jo kesä. Minulle kesän alkamisen merkki on voikukkien kukinta ja sitä on kestänyt jo pari viikkoa.

Kevään aikana olen kauhistellut talven, ja viime kesän, aiheuttamia tuhoja. Pysyvä menetys on lopulta vain myyrien silppuama hopeapiippo ja muutama syksyllä istutettu uusi perenna kuten kurjenpolvi Rozanne ja monivuotiset salkoruusut. Yli kymmenen vuotta vanhat rohtokatajat tosin vain jatkavat ruskettumista eli ne joudun varmaan poistamaan. Tuoksumatara ei kadonnut täydellisesti, mutta iso aukea läntti jäi omenapuun alle.

Toipuvia kasveja ovat myyrien jyrsimät keijunkukat (kuvassa perhosorvokin takana) ja alppikärhöt, osittain pikkutalvio ja rönsyansikka. Mustaviinimarjapensaan lähes kaikki vanhat oksat kuivuivat, mutta se alkoi onneksi tekemään uusia versoja. Kevätkaihonkukka katosi isolta alalta, mutta sitä on muualla jäljellä sen verran, että sain paikkaustaimia.

 

 

Olen ollut tosi laiska kuvaamaan pihalla, on ollut niin kylmäkin;)  Omenapuut kukkivat kovasti, samoin luumupuut, norjanangervo, japaninruusukvitteni. Alppiruusut ja syreenit aukeavat ihan kohta. Tänään kimalaiset pörräävät riippahernepensaassa.

Terassin vieressä kukkii myyriltä huomaamatta jäänyt alppikärhön siementaimi yhdessä puna-ailakin kanssa.

 

 

 

 

 

 

Ruskistuvat rohtokatajat sointuvat yhteen ruosteisen kukkatuen ja purppuraheisiangervo Lady in Red:n kanssa.

Rönsyansikka ei ole häviämässä tältä pihalta, eivätkä peipit.

Iloinen yllätys on ensimmäistä kertaa kukkiva saksankirveli.

Kevät

Vaikka tulee räntää taivaan täydeltä niin kuitenkin tuntuu siltä, että on kevät ja teki mieli kirjoittaa jotain 

blogiin pitkästä aikaa.

Uskon siihen, että 'uusi lumi on vanhan surma' ja jäiset hanget vähitellen pehmenevät märän loskan alla. Kuvassa näen poutapilviä ja viiniköynnöksiä.

Huonekasvien kevättä - ja syksyä

Sisäkukat kiiltelevät yllättävän hyväkuntoisen näköisinä. Osa sai uuden ruukun ja multaa, osa pääsi suihkuun. Yhdessä kasassa kasvavat ja viihtyvät lukinlilja, peikonlehti, kultapalmu ja kuristajaklusia, saniaiset pilkottavat muiden alta.

Talvipakkaset ja kompostorin kannen jäätyminen johtivat siihen, että keittiöön tuli bokashi. Huonekasvit ovat nyt saaneet muutaman kerran bokashinestettä lannoitteeksi. Voisiko sillä olla jo vaikutusta?

Vanhalle peikonlehdelle kävi hassusti syksyllä. Se katkesi, kun yritin siistiä. Varsi oli vähän pehmeä eli ehkä se olisi pian ollut mennyttä muutenkin, ikää oli n. 30 vuotta.  4-5 metrinen ranka joutui kompostiin, mutta pistokkaat ovat lähteneet hyvin kasvamaan.

... jatkuu

Kohta tulisi neljä vuotta edellisestä päivityksestä, täällähän blogi kumminkin odotti. Työt ja muut somepäivitykset ovat vieneet kaiken energian. Olisiko tämä loputon korona-aika, joka aiheuttaa vaihtelun tarvetta ja teki mieli palata kirjoittamaan😄

 

Pihalla ei ole tapahtunut näiden vuosien aikana (juuri) mitään. Kesät ovat menneet töissä ja oma piha on hunningolla. No, osan kitkin viime kesänä. Kasvilajit ovat silti kummasti lisääntyneet vuosittain.

Tänä keväänä taimia ei ole kasvamassa. Muutama viherkasvi on saanut uudet mullat ja ruukun.  Yritän piristyä, sillä ihan kohta olisi aika leikata omenapuut. Ehkä innostun kylvämään jotain lähempänä kevättä. 

Muratin ja oliivipuun kanssa odotan, että päästään pihalle. Nuo ovat voineet ihan hyvin viileällä kuistilla, missä ne talvehtivat yhdessä pelargonioiden kanssa.

 

Muutama kuva kesäkuulta

Sadepäivänä ehtii käymään läpi otettuja kuvia.
Alppikärhö on tehnyt useampia siementaimia, mutta tämä vaaleanpunainen on kruunukärhön jälkeläinen värin perusteella. Voisi se olla risteymäkin, sillä kukat ovat suuremmat kuin istutetussa kruunukärhössä. Tai sitten suuri koko johtuu yksinkertaisesti siitä, että kasvi on itse löytänyt hyvän paikan eikä kukaan ole siirrellyt ja retuuttanut sitä ympäri pihaa parempaa paikkaa etsien.

Rönsyleimu on muutaman vuoden jurottamisen jälkeen levinnyt reheväksi polunreunukseksi. Ahomansikkaa on ihan joka paikassa. Ensimmäiset mansikat on usein löytyneet juhannuksen aikoihin, mutta ei tänä vuonna.  Kukinta on ollut runsasta, ja niin myös kasvimaan mansikoilla.

Katsoin Gardeners' Worldia yhtenä päivänä youtubesta, ja siellä haastateltiin camassian kasvattajaa. Alkoi vaikuttaa tutulta, ja kas, pari tähtihyasinttia piileskeli penkissä. 
Taustan punalehtinen on peruukkipensas, jonka en uskonut selviävän talvesta. Lehdet tulivat myöhään, mutta nyt se kasvaa hyvin. Vuorikaunokki yrittää tukahduttaa molemmat.  Olin siirtävinäni vuorikaunokin pois peruukkipensaan tieltä viime kesänä, mutta ei se niin helpolla luovuta. 

Harmaa-ajuruoho on vähintään tuplannut kokonsa viime kesästä. Sen suunta on tarmokkaasti pois kukkapenkistä.

Koira ei yleensä välitä kasveista, mutta tämän taimen se on nyhtänyt ylös pariinkin kertaa ja luulin jo menettäneeni koko kasvin. (Toinen koiraa ärsyttänyt kasvi on kissankäpälä. Viereinen mirrinminttu on sen sijaan saanut olla rauhassa.)

Kanadanruohokanukka on ollut pihassa monta vuotta. Tämänkin kasvin luulin siirtäneeni kokonaan parempaan (=varjoisampaan, kosteampaan) paikkaan, mutta suikertavia juuria oli jäänyt alkuperäiselle alueelle ja nyt puhkesi ensimmäinen kukka!

Edellisessä postauksessa suunnittelin uutta pensasta, tässä uusi tulokas purppuraheisiangervo Lady in Red sovituksessa, tuo keskellä pilkottava punalehtinen. Olen aika tyytyväinen;)

Kitkemistä ja suunnittelua

Kitkiessä pihaa tulee tarkasteltua monesta kuvakulmasta. Joskus, melkein, voin kadota kasvien sekaan.
Aloin syksyllä keräämään Pinterestiin kuvia siitä, miltä toivosin omalla pihalla näyttävän. Piha on kokeilu- ja puuhapaikka ja mieli ja innostus muuttuu koko ajan. Minusta tuntui, että pihalla on kaaos ja alan muokkaamaan pihaa toiseen suuntaan ennen kuin edellinenkään 'versio' on valmis. Mutta kummasti kuvat selkeytti. Selvästi haluan, että talo piiloutuu kasvillisuuden sekaan, tyylistä viis, vähän boheemi?
Punalehtiruusun ja rohtokatajien väliin mahtuisi hyvin yksi pensas, aluetta voi vähän leventää, että perennoitakin sopii väliin ja reunalle.  Ja terassin pylväät kaipaavat ihan selvästi viiniköynnöstä. 

Piha täyttyisi nopeamminkin, jos kasvien antaisi levitä vieläkin hillittömämmin.  Pihaa siivotessa mietin, mikä olisi se työllistävin kitkettävä. En osannut päättää: vaahtera, luumupuu, peipit, mäkimeirami, suikeroalpi, maahumala, ahomansikka, niittytädyke, rönsyansikka, viinisuolaheinä,  kanadanpiisku, kanadanvuokko, vuohenkello, keltasauramo, ukonkello, piparminttu, puistolemmikki,. Pahimmat listan kärjessä, jotain saattoi unohtua. Listalla ei kumminkaan ole voikukka, vaikka se juuri nyt pilkuttaa aurinkoisesti nurmikkoa.

Kultatyräkki on näitä helppoja kasveja, se saisi siementääkin.

Ihan pieni huijaus

Aurinkoinen pensaiden vierus kaipasi selvästi jotain. Laajensin istutuksia viime kesänä, mutta en sitten tajunnut istuttaa sipulikukkia syksyllä. Nyt on asia korjattu, taimimyymälästä löytyi helmihyasittiruukkuja. Ihan kuin olisivat olleet tuossa aina.  Toivotaan, että juurtuvat näin keväällä istutettuina.

Pihatöiden kanssa tulee vielä kiire, niin vähän niitä on päässyt tekemään. Oksien ja perennan varsien silppuamista ja haravointia ja pikkuisen kitkemistä, siinä se.  Penkkien kanttaus olisi seuraavana työlistalla.